Oligarum

Kannattaa myös muistaa, että Mannerheim oli frankofiili ja anglofiili (kieli, kulttuuri, ruoka ja vaatteet) eikä ollut kovinkaan innostunut saksalaisista.

Tämän koomikon tausta on uskomaton: isän suku ranskalaistaustaisia hugenotteja, äiti skotti. Äiti naimissa viisi kertaa, kaksi kertaa niistä Scottin isän kanssa. Ei mennyt armeijaan koska homo joten meni sitten Yaleen. Hyvä ystävä kuningas Kaarle III:n kanssa. Ja hänen kolmas etunimensä on Homer.

Toinen sellainen oli Aladar Paasonen, jonka kurssikaveri Ranskan sotakorkeakoulussa oli de Gaulle.

”Kurdi on tehnyt tehtävänsä, kurdi saa mennä.”

Välillä tuntuu, että meillä on kieliongelma, joka vaikuttaa myös politiikkaan. Meidän eliittimme ja kenraalimme puhuvat vain ”amerikkaa” ja joille ranskalaiset ovat jotain outoja kummallisen kielensä ja tapojensa kanssa.

”Silliaamiaiset” ovatkin aina olleet epäilyttäviä vasemmiston salajuonia ja ekonomien tulisi ennemminkin solmia yhteiskuntasuhteita brunssilla Etelärannassa yhdessä median edustajien kanssa.

Sinänsä hyvä listaus Purralta kaikesta siitä, mistä persut haluaisivat päästä eroon.

Talouskasvu taitaa näinä aikoina tarkoittaa hyvätuloisten oman talouden kasvua veronalennuksien jne. myötä.

Juuri kun muhoset alkoivat sijoittamaan veronalennuksien tuomaa lisävarallisuuttaan.

Veljeni puhuu juuri tästä. Hänellä on vanhaa metsää ja hän haluaa antaa metsän kasvaa ja ottaa sieltä vain tuulenkaatoja tms, joista saa hyvää materiaalia puutöihin. Itse omistan pienen puupellon, jonka annan kasvaa. Jos puskittuu niin sitten puskittuu… Luonto ottakoon oman tyylinsä.

Sama täällä Helsingissä, Beardpark Kalliossa. Hinta tosin 30 euroa, mutta aina tulee hyvällä mielellä ulos.

Piquant this notion of traditional (European?) allies ”clutching their pearls”. Wonder whom he might be referring to?

Kiitos, tämä selvensi asian hyvin.

HS:n ruokatoimitus voisi myös tehdä kuvareportaasin köyhän perheen ruokailusta, kun ruokaa ei ole.

Mitä tarkoittaa ”erikoissahatavaramarkkinan kehittymättömyys”?

Vaikka kuinka yritän ajatella, että budjettipäälliköllä on varmaan sinänsä ihan hyvät tarkoitusperät, en silti välty ajatukselta, että tärkeintä hänelle on että lopussa kiitos seisoo ja hänestä tulee ”hallitusammattilainen” ja ”väärin ymmärretty” koko kansakunnan etua ajava pyyteetön soturi.

Moni poliitikko tuntuu uskovan, että sitä paremmalta ja vahvemmalta näyttää, mitä kovempaa ja sadistisempaa politiikkaa lupaa. ”Kattokaa, mä oon kova luu, ei tähän heikot pystyis!” Sinänsä helppoa, koska eihän se heidän kova politiikka koskaan heitä itseään tule koskemaan.

Nyt kun pääsiäinenkin on taas tulossa (jota tietenkään ei enää saa juhlia) Farage voisi seuraavaksi kokeilla suurta suosiota ja näkyvyyttä takaavaa suomalaisinnovaatiota ”tynkkystä” ja vaippaperformoida St. Paulin katedraalin portailla.

Ei kannata keikuttaa venettä, ettei vaan leimautuisi ”hankalaksi” ja menettäisi niitä tulevaisuudessa siintäviä rahakkaampia töitä.

"Suomi kuuluu meille."

"Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi."

Duunitorille!

Aikamoista älyllistä akrobatiaa joutuu fysiikan tohtori harjoittamaan, kun kyseessä on oma poliittinen ura ja toimeentulo. Hyvä esimerkki poliittisesta puhdasoppineisuudesta, jossa faktoilla ja todellisuudella ei niin väliä, jos sillä saa öyhöjen äänet.

Ns. Kampaviinerisyndrooma.

Nämä Suomessakin huseeraavat Putinin kaverit, Rotenbergit, ovat hyötyneet Ukrainan sodasta ihan mukavasti: saivat lentokentän pilkkahintaan, kun entinen omistaja ei ollut Putinin talutushihnassa. Ensin kansallistetaan sotatilalain perusteella, sitten yksityistetään kavereille.

Ja saatananpalvojille veripalttua ja mustaa makkaraa koulun kellarissa.

Tässähän on potentiaalia. Rukousaamiaisella voisi laulattaa lapsilla suvivirren tai muuten ei ruokaa tipu. Lisäksi voitaisiin kuunnella valikoituja otteita eduskunnan puhemiehen kootuista teoksista ja kerätä kolehti Räsäsen taisteluun tyranniaa vastaan.

Washington Coal Clubista tulee jotenkin mieleen Helsingin Suomalainen Klubi.

Juuso voi nyt sitten seuraavassa vaalikampanjassaan jyrkästi tuomita kaiken sen sitä mitä teki ministerinä.

Katson nykyisin paljon France24:n uutisia ja se kyllä alleviivaa kuinka yksipuolista ja anglosaksista meidän kotoinen uutisointimme on. Välillä on virkistävää kuulla vaikkapa Norsunluurannikon presidentivaaleista tai Surinamin kultakaivoksista.