Eija K

😕 höh… mutta mä oon kyllä sitä mieltä, että tauko deittailusta on turhaa. Uusiin ihmisiin on kuitenki aina kiva tutustua, ei se hukkaan mee. Se the tyyppi tulee sit vastaan, kun sitä ei edes osaa odottaa.

Uhosin juovani kaljaa tänään. Eikä mitenkään sivistyneesti paria erikoisolutta vaan hittosoikoon Pirkan nelosolutta, tölkkikaupalla.

Nyt oon syöny niin paljon karkkia ja mansikkaa, etten tiiä mahtuuko mun mahaan enää yhtään olutta…

Haha😂 samaa mieltä!

Käynnistysvaikeudet varsin ymmärrettäviä. Varsinkin kun tuntuu, että kelien puolesta kesä vasta pääsi alkuun.

😂 luojan kiitos vasta jäämässä! Kaks viikkoa vielä pitäis paahtaa menemään. Tällä vauhdilla viimeiset päivät voi olla aika eeppisiä😅

Mä todellakin oisin jo loman tarpeessa. Luen koko ajan kaiken väärin. Mm. Instassa tuli vastaan joku hairlust mainos, niin luin se toki hairslut ja tätä rataa😑töissä kaiken mitä kirjoittaa, joutuu lukemaan monta kertaa läpi. Toivottavasti ei oo ihan jäätäviä painovirheitä jääny, lukijat repeää vielä

Elämää rakkaan nepsylapseni kanssa…

Lapsi: mä just regurgitoin.
Minä: ni että mitenkä oli??
Lapsi: tuli oksennusta suuhun.

Aaaasia selvä. Helpottaisi elämää, jos hänen sanavalintansa olisivat sellaisia, että ymmärtäisin niiden merkityksen selittämättä😂

Mulla yhdistyy lauantaisaunaan lapsuudesta avara luonto, joka tuli aina ennen saunaan menoa. Kiuasmakkarat, just lenkki, laitettiin kiukaalle vanhassa kattilassa.

Voi mä muuten hymyilen kans myös itsekseni😁

Joo just siks😂

No mutta jos nyt kuitenkin haluaisit Vaasan ohutta kauraherkkua ja 48 muuta tuotetta niiden kärcherien kylkeen?

Eikös bemarikuskit hymyile aina😁

On mun hymy tulkittu usein myös väärin jonkinlaiseksi kiinnostuksen ilmaisuksi vastakkaiselle sukupuolelle. Mutta mähän hymyilen myös ihmisille, joista en ehkä niin piittaisikaan. Ehkä jopa eniten niille, joilta tullut puukkoa selkään. Koska hymy voi myös riisua aseista. 2/2

Selfie, jossa hymyilen iloisesti.

Mä oon ollu aina kova hymyilemään. Kaikille. Töissä aikanaan yks vierailija tästä myös kiitti, olin kuulemma ensimmäinen ihminen, joka hänelle ko. paikassa oli hymyillyt. Hymy ei vie uskottavuutta ja auktoriteettia, mutta se voi lievittää kohdattavan pelkoa tai jännitystä. 1/2

Whatsapp keskustelussa, missä minä kysyn missä te nyt ootte, lapsi vastaa mökissä, ja mä vastaan tähän selvä.

Lapset lähti reissuun. Mä tykkäisin tietää missä ovat ja miten menee. Taso on tätä, niin olkoon.

Turkulaisilla on aina kaikki paremmin😑

Onpa kiva, että välillä vähän sataa… kelien puolesta ei kyllä yhtään harmita, että kesälomaan on vielä neljä viikkoa aikaa.

Mun ns. Kotikadulle on tullu 30km/h nopeusrajoitus. Jostain syystä mulle tulee hirvee stalkkerifiilis, kun ajelen siinä nyt sitten menemään uuden rajoituksen mukaan.

Mä oon aina myöhässä näissä😅

Onnea🥳

Kotiin päästyä olo oli levoton. Jostain syystä asia jäi vaivaamaan poikkeuksellisen paljon. Kun mies tuli kotiin, koitin vielä hetken skarpata, mutta sitten hajosin ihan totaalisesti eikä itkusta tullu loppua.

Näköjään kuormitus myös itsellä aika korkealla. 3/3

Nuori mies hoiti tilannetta mahtavasti, oli selvästi turvallinen aikuinen lapselle. Jotenkin liikutuin tästä. Ja samalla omaa mieltä jäi painamaan, että olinko mä jotenkin loukkaava tarjotessani apua. 2/3

Kuormituksesta;

Näin kaupungilla tilanteen, joka näytti kauempaa epilepsiakohtaukselta, nuori mies piteli maassa sylissään vielä nuorempaa. Menin kysymään, tarvitaanko apua ja samassa huomasin, että kyseessä oli lapsen melttari. 1/3

Tämä tieto helpottaa😊

Tän täytyy olla varma tieto😂 ne menee siis just noin.

Mutta aion silti siis vaan mennä sinne, eikö me nyt samaan metsään mahduta?

Ja nyt kaikki voi vakuutella, että kyllä se karhu väistää😊

Kiitos!

Jos pelkää karhuja, mutta menee metsään silti ja sitten kohtaa siellä sen karhun, niin miten käy; vähentääkö kohtaaminen pelkoa vai lisääkö se sitä?

Tässä meidän lähimetsissä on nyt tehty lähiaikoina muutama karhuhavainto ja vähän kyllä jänskättää ny sinne sitte iltakävelylle/pyöräilylle mennä.

Kuulostaa mukavalta😊

Myös; ilmeeni kun olen nielaissut jättimäisen päärynän kokonaisena.

Ajattelen niin, että on tärkeää tunnistaa se mikä työpaikalla mättää, jotta asioita voidaan korjata. Mutta vähintään yhtä tärkeää on tunnistaa voimavaratekijät, ne asiat mitkä on hyvin. Pelkkään negaan keskittyminen nielee herkästi koko työyhteisön aika syviin vesiin.