Teemu Ihalainen

Eihän tämä työ tekemällä lopu. Jos ei tee asiaa A, niin voi tehdä asiaa B, C, D, E, F tai G.

Fiilis kun päätät skipata tiedekunnan ryhmänjohtajien ja proffien tapaamisen.

Juu, ehkä eniten just näin ja näitä kiinnostuksia sitten koulutus ja alan perinteet muokkaavat.

Täytyy tässä kuitenkin lisätä, että monet ihan timanttiset oman alan tutkijat tulevat insinööri (tai fyysikko) taustalta. Siihen alaan liittyy parhaimmillaan semmoinen suoraviivainen ja poikkitieteellinen ongelmien ratkaisemisen mentaliteetti, mitä ei välttämättä ruokita muilla kentillä.

Ei niitä opeteta, välttämättä. Ei tästä kauaa ole kun kuulin ihmettelyä, että miksi diplomi insinöörin pitäisi tietää tieteellisen julkaisemisen periaatteista, ihan turhaa. Ihmettelijä oli tekniikan puolen professori.

En vielä. Ajattelin aluksi mennä biokemiallisten stimulanttien voimalla eteenpäin.

Tähän on helppo samaistua.

Pitäisi saada töitä tehtyä. Ajattelin, että kahvin voimalla tää lähtee, mutta ei. Otin jo pari palaa suklaata tähän lisäksi, mutta ei siltikään käynnisty.
Pakko olisi silti saada pari hieman epämotivoivaa asiaa eteenpäin, täytyyköhän tässä ottaa lasi viiniä jo ennen lounasta.

Harmillisesti vain noilla ulikoptereilla on valtaa päättää asioista. Ja heidän kumppaneillaan ei ole kovin suuria intohimoja asettua tieteen ja tutkimuksen puolelle.

Juu, ei ehkä valtavirtaa. Silti huolestuttaa tämän(kin) kohdalla, että valtavirta ei juurikaan välitä. Aivan kuin edelleen nousevan rasismin kohdalla, suurta osaa ei vain kiinnosta isompi kuva tai pitkäaikaiset vaikutukset, koska asia ei suoraan ja konkreettisesti koske heitä.

Mutta oon jo kirjottanu tosi monta sähköpostia ja täyttänyt monta Exceliä. Eikö se riitä? Eikö mikään riitä?

On tämä masentavaa aikaa olla tutkija. Sitä nuorena jotenkin ajatteli, että tieto ja tutkimus ovat tulevaisuudessa vain kovemmassa arvostuksessa, parannellaan syöpiä, kloonaillaan dinosauruksia ja liikutaan lentävillä autoilla. Sen sijaan tuli naureskelua, ohjailua, strategiaa ja pöhinä vaatimuksia.

Joku voisi jopa epäillä, että tällainen "trust the process, man..." lähestyminen betonoi nykyisiä toimintatapoja ja rajoittaa järjenkäyttöä, mutta en minä. Olen hyvän, perusteellisen ja eri tasot leikkaavan hallinnon suuri ystävä.

No tämä meni nyt vähän haihatteluksi ja ohi aiheen, pahoittelut.

Hallintoalamaiset ovat erittäin taitavia keksimään sääntöjä ja "tapoja", miten asioita oikeasti pitää hoitaa. Tai vähintään asioita pitää ohjata ja muutoksista täytyy päättää johtoryhmässä, ohjausryhmässä, seurantaryhmässä ja ainakin yhdessä työryhmässä, joissa kaikissa on edustus vauvasta vaariin.

Kuva siis @tommikinnunen.bsky.social

Tämä Tommi Kinnusen ottama kuva opettajista teippaamassa pillimehujen tekstejä piiloon, jotta ne voidaan antaa äidinkielen yo-kirjoittajille, on kyllä jotenkin erinomainen kuvaus meidän nyky-yhteiskunnasta.
Normienpurulle on tilausta, mutta asiaa pitää ehkä ensin pohtia jossain valmisteluryhmässä.

Tutkimusrahoituksella ei siis “osteta” vain tuloksia, sillä koulutetaan uusia tohtoreita, pidetään osaavat henkilöt tutkimuksessa ja opetuksessa mukana, rakennetaan hiljaista tietoa ja pysytään tutkimuskentässä kiinni. Hyvällä tuurilla löydetään myös jotain uutta.

Kiitos kun luit tänne asti! 18/18

Pääpiirteissään halusin tällä ketjulla sanoa, että tutkimushanke, vaikka sillä olisikin hauska nimi tai aihe, on hyvin suurella todennäköisyydellä hyödyllinen suomalaiselle korkeakoulutukselle. Ja ymmärtääkseni melkein kaikki ovat sitä mieltä, että osaaminen on meille kriittinen voimavara. 17/18

Yhteenvetona: vaikkapa Akatemian rahoittamia hankkeita tuomitaan turhaan. Aika harvalla on osaamista arvioida tutkimusta niukan julkisen tiivistelmän perusteella. Lisäksi arvostelussa unohdetaan kaikki muu hyöty, mikä tutkimuksen tekemisestä aina saadaan. Mutta populismi on populismia. 16/18

Oikea osaaminen syntyy siitä, että tietää missä kaikissa mahdollisissa asioissa on epäonnistuttu ja miten niissä on epäonnistuttu. Tämän kautta voi kehittää uusia ratkaisuja tai sitten unohtaa koko tutkimuskysymyksen ja siirtyä eteenpäin. Tähän ei tarvita hienoja uusia löytöjä tai tuloksia. 15/18

Hiljaisen tiedon, eli osaamisen ja tutkimusperinteen syntyminen on taas aivan kriittistä huippututkimuksen tekemiselle. Tämä liittyy kiinteästi myös tutkimuskentän kehityksessä mukana pysymiseen, sillä monet tutkimustyöhön liittyvät asiat ja tulokset eivät ikinä päädy artikkeleihin. 14/18

(Itse esimerkiksi kehittelin väitöskirjassani virusinfektioon liittyvien proteiinien liikkeen mittaamiseen liittyviä tekniikoita. Tämä tutkimusprojekti jäi vähän piippuun, mutta samoja metodeja on nyt käytetty biomateriaalien sisällä tapahtuvan molekyylien liikkeen tutkimukseen.) 13/18

Hyvin usein perustutkimuksen puolella joudutaan kehittämään uusia tutkimustekniikoita, jotta tutkimuskysymyksiin päästään kiinni. Usein käy niin, että se alkuperäinen tutkimuskysymys ei ollutkaan niin mielenkiintoinen, mutta samaa tekniikkaa voi käyttää johonkin toiseen ongelmaan. 12/18

Edellä mainittu tutkijakoulutus ja lopputyöt ovat tietysti yksi suorahko hyöty, mutta epäsuorempi hyöty on metodien kehitys, hiljaisen tiedon lisääntyminen ja ylipäätään tutkimuskentän kehityksessä mukana pysyminen. 11/18

Ylläolevat asiat on varmaan monen helppo hyväksyä. Mutta mites sitten tutkimuksen tuottamat suorat hyödyt, eli tulokset? No, parhaimmassa tapauksessa tutkimus tuottaa jotain erittäin hyödyllistä uutta tietoa, mutta tämä on harvinaista. Se ei silti tarkoita, että tutkimustyö oli turhaa. 10/18

Projektit mahdollistavat tutkijakoulutuksen, joka synnyttää suomeen uusia tohtoreita. Ilman tutkimushankkeita tätä ei tapahtuisi. Lisäksi projekteihin liittyen tehdään valtava määrä graduja ja kandeja. Kilpailtu ulkopuolinen rahoitus on siten absoluuttisen välttämätöntä näidenkin kannalta. 9/18

Tutkimustyön avulla pidetään siis opetus kentän kehityksen mukana ja tutkimustyötä ei voi käytännössä tehdä muulla kuin ulkopuolisella rahalla. Entäs tutkimustyön tekijät? Näissä projekteissa toimii usein väitöskirjatutkijoita, eli henkilöitä jotka tekevät tutkimustyötä tehdäkseen väitöskirjan. 8/18

Lisäksi ulkopuolinen rahoitus pitää aivot, eli tutkijat/opettajat talossa. Kurssien opettajat, assarit yms. ovat usein siellä sen vuoksi, että tutkimusryhmillä on rahaa maksaa heille palkkaa, yliopistolla rahaa ei olisi. Omankin tiedekunnan budjetista about puolet on ulkopuolista rahaa. 7/18

Ulkopuolisen rahoituksen avulla (Akatemia, säätiöt, EU, jne.) tehdään siis tutkimustyötä ja pysytään toivottavasti sen tietyn kentän kehityksessä mukana. Tämä heijastuu taas opetukseen. Ja ilman tätä rahaa tutkimusta ei tehtäisi. 6/18

Sitä tarvitaan, koska yliopistot ovat taloudellisesti tiukoilla (eli persaukisia) ja ne eivät voi juurikaan tukea tutkimustyötä. Eli jos olet proffana yliopistolla, mutta sinulla ei ole “ulkopuolista rahoitusta”, niin tutkimuksellinen toimintasi on todennäköisesti aika minimaalista. 5/18