Samuli Antila

Pulteriaitaa Tahmelan puolella.

Pulteriaitaa Tahmelan puolella.

Pulteriaitaa lähellä Rajaporttia Näsijärven puolella.

Rajan muistomerkki Näsijärven puolella.

Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan raja 1937 alueliitokseen asti. 1900-luvun alkuvuosina työllisyystöinä kasattu pulteriaita on lähes kadonnut.
Pojankölvit heittelivät Pyynikin puolella kiviä ja pakenivat poliisia aidan taa Pispalaan, jonne konstaapelien valtuudet eivät ylettyneet.
#historiataivas

Kulttuuripolitiikan tyhmyys ei harmita liikaa, kun harmituksen voi hajauttaa myös koulutus- ja työllisyyspolitiikan närästelyyn. Lämmin hölmöyden isorokkohuopa. Nämä näytöt eivät nyt oikein vakuuta, jos tarkoitus ei ole palauttaa feodaaliyhteiskuntaa. Se projekti on toisaalta ihan hyvällä mallilla.

Joko nyt on riittävä massa saavutettu, että tilannetta saa kutsua kolmanneksi maailmansodaksi? Jos ei, montako yhtäaikaista ja risteävää konfliktia vielä tarvitaan?

Kalevipoeg ja Kalevala.

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää! Esim. Kalevalassa ja Kalevipoegissa, itämerensuomalaisia esivanhempiamme ovat vaivanneet jättimäiset puut - toki myös germaaneja ja slaaveja. Ongelmaa ratkomaan on tarvittu kääpiöitä ja jättiläisiä, jotka joskus ovat kompaktisti olleet sama tyyppi.

Anne Tyler, The Amateur Marriage, Vintage UK, 2004

Anne Tyler on tarkkanäköinen suhteiden kuvaajana, kuten The Amateur Marriage (Avioliiton lyhyt oppimäärä, Otava, 2004) todistaa.

Erään suhteen tarina paisuu suuremmaksi ajankuvaksi 1940-luvulta vuosituhannen vaihteeseen. Ihmisyys ilmiöineen kuvattuna lempeän humoristisella kulmalla.
#kirjataivas

Vapaudenpatsas, Tre

Vapaudenpatsas, Tre

Miekka ja uho tietenkin pukevat miestä, mutta jos itse joutuisin seisomaan tolpan nokassa säässä kuin säässä, niin ehkä edes lämmin kerrasto olisi paikallaan.

Samuli Antila, Marrassäkeet, Osuuskumma, 2023

Mainoskatko🫵

Seuraavat syyt puoltavat Marrassäkeiden ostamista:
💀On hyvä.
💀Osuuskumma.fi-osoitteesta jumalattoman halvalla.
💀Loppukesästä ilmestyvän uutuusromaanini Katinkultalouhoksen itsenäinen sisarteos, eli Marrassäkeistä syvyyttä sen kokemiseen.
💀Kulttuuri- ja fiskaalinäkökohdat.
#kirjataivas

Orava

Pyynikin kirkkopuisto

Oli vähän mustavalkoinen keli Pyynikin kirkkopuistossa. Orava oli sentään värikäs.

Saa toki olla eri mieltä, tosin mielellään perustelujen kera. Väitän, että kirjastolaitoksen ja kirjastojen pysyminen kattavina, hyvin rahoitettuina ja asiantuntevasti kuratoituina on paras tae suomalaisen kirjallisuuden säilymisestä monipuolisena ja elinvoimaisena. Lisäksi alv kohtuulliseksi.
📚

Siilinkarin majakka.

Nässy

Nässy

Nässyllä ruuhkaa.

Muistojemme Viistokatu, Kustantamo Helmivyö, 2021 ja kirjailija Antila. kuva: Juho A.

Muistelen hämmentäviä novelliantologioita, joihin olen osallistunut osa CDXIII. Muistojemme Viistokatu kuvattuna tänään autenttisessa tapahtumaympäristössään Tampereen kadonneella Viistokadulla.
#kirjataivas

Treen kauppahalli.

Treen kauppahalli

Tampereen kauppahallin Pyörykkäbaarin mustamakkara-annos.

Lounas tamperelaisuuden ytimessä, ja samalla pyrkimys siirtää helsinkiläiselle jälkikasvulleen olemisen ydinkokemuksia.

Ennen viimeistä editointia Katinkultalouhos oli yli 60k sanaa, nyt 59k.

Vielä juuri ennen oikolukua ja taittoa piti keskiverron mittaista romaanikässäriä viilata yli tuhat sanaa tiiviimmäksi. Parempi kohta laskea pois käsistään, tai tiivistän olemattomiin.
#kirjoittajataivas

Tre

Tre

Sulkavuorelta pakkasnäkymiä Tampesterin keskustaa kohti. Aika rapsakka pyöräilykeli.

Arvelen logiikan Rydmanin sote-ministeriksi valinnan takana olevan sellainen, että persuilla on melko vähän tuupata pestiin edes muodolliset vaatimukset täyttäviä. Kokoomus puolestaan saa kätevän leikkurin, joka on puolueesta livistäneenä ja epämääräisenä hahmona vieläpä kivasti uhrattavissa.

Talvisen kaupunkimaiseman tunnelmaa.

Finlayson, Tre

Kirjailija Antila

EKF: Ympäristö, lounas ja kirjailija myymässä kirjoja. Kohta olisi vielä paneeli.
#kirjataivas

Finlaysonin tehtaan värjäämö 1800-luvun puolivälistä. Nykyisin Werstas-museo, Tre.

Teollisuushistoriaa pakkasessa. Roudasin kirjoja huomista Elävän kirjallisuuden festivaalia odottamaan Werstaalle. Samalla pysähdyin ihastelemaan 1800-luvun puolivälin paikkeille ajoittuvaa teollisuusarkkitehtuuria.
#historiataivas

Varsinaiseksi todellisuuspaoksi 1920-luvun Tampereesta kirjoittamista ei voi kutsua. Toki kadonneet rakennukset ja menneet muoti-ilmiöt tuntuvat eksoottisilta. Liikaa pelottavia samankaltaisuuksia, joita on kuitenkin helpompi sulatella ajassa etäännytettyinä.
#kirjoittajataivas

Kakluuni, Tahmelan huvila.

Päivän kakluuni Tahmelan huvilan 1800-luvun lopun huvilaidyllin keskeltä Tampereelta.
#historiataivas

Tammerkosken pinnan alta.

"Muistaako kukaan, mihin ne potkulaudat parkkeerattiin?"

Repost with a photo of yours that would make a good album cover.

Akseli Heikkilä, Hiljainen vieras, WSOY, 2022.

Kotimaista laadukasta kauhua kirjoitetaan yllättävän paljon nykyään. Hämmästyttää, kun muistaa miten kapea sektori oli vielä parikymmentä vuotta sitten.

Akseli Heikkilä on Hiljaisessa vieraassa (WSOY, 2022) toteuttanut aivoja venyttelevän juonen ja kierolla tavalla viihtyisän miljöön.
#kirjataivas

Elävän kirjallisuuden festivaali, Tre, 14.2.2026.

Hei, sinä kirjallisuuden ystävä tai miksei vihollinenkin, joka liikut Tampereella 14.2. Elävän kirjallisuuden festivaalilla Werstaan Bertel-salissa 15.40 Osuuskumman Kauhun rajatilat- paneelikeskustelu.
#kirjataivas

Tammerkosken rantaa.

Kylmä keli, lämmin kerrasto. Tämän talven viimeinen kuukausi yrittää oikein tosissaan täyttää huurteiset velvoitteensa.

Runebergin päivän kunniaksi ajattelin tänään sotkea kirjan sivuja tortulla lukiessani.

Kirjailija Pyynikin kirkkopuistossa.

Kirjailija työssään. Hautausmaaympäristöstä huolimatta nyt ei ole tulilla yliluonnollista kauhua, vaan historiallista jännitystä. Tai no, aina on vähän kauhuakin tulilla.

Tänäänkin on hyvä päivä uskoa järkeen, tieteeseen ja eettisesti kestävän ajattelun voimaan. Resilienssiä päivään kaikille, jotka kärsivät tahallisesta tyhmyydestä, faktat hylkäävän maailmankuvan seurauksista ja valitusta pahuudesta.
Niin kauan kuin yksikin ihminen on järjissään, on toivoa. Perkele.

Jep, jotain uusia kauppoja on juuri tehty. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä tapahtuu.

Tulirokko-osasto, Treen kulkutautisairaala, 1909.

Kärysauna, Treen kulkutautisairaala, 1909.

Punatiilinen talousrakennus, Treen kulkutautisairaala, 1800-luvun lopusta.

Tampereen vanha kulkutautisairaala on nähnyt monenlaista. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakennuskanta on entisöinnin tarpeessa. Tällä hetkellä alue toimii taidenäyttelynä. Tulevaisuus on avoin, mutta toivottavasti rakennukset saadaan säilymään käytössä.
#historiataivas