Maaria

Hehheh, ei hätii ❤️

Resepti pliis? 🥰

Mun isä siis nukkui pois jokunen viikko takaperin. Hautajaiset pidettiin viime viikolla. Vaikka olin tehnyt surutyötä jo pitkään ennen kuolemaa, suru tuntuu silti pohjattomalta.

Joulu, vauva-arki ja surutyö. Oispa armollisempi yhdistelmä... 💔

Todella kurja kuulla, ettet ole saanut riittävää tukea vaikeiden tunteiden kanssa lapsuudessasi. ❤️ Onneksi tunnetyöskentelyä voi kuitenkin oppia myös aikuisena, vaikka raskastahan se on muuttaa vuosikymmeniä palvelleita, vanhoja toimintamalleja.

Se kun kiukuttaa niin, että ihan itkettää.

Tää on oikeesti todella positiivinen asia. Omassa lapsuudessa jäi eväät kiukun (ja surun) kanssa elämiselle aika vajaavaiseksi. Nyt kun elämässä on tilaa tunteiden prosessoinnille, niitähän sitten tulee vaikka kuin.

Join me on Finch!

Voit kans liittyä Finchiin tän linkin kautta 😘

app.befinch.com/invite_v2/oAYK

Käyttääkö joku muukin täällä Finchiä? Harvoin sitoudun mihinkään hyvinvointisovellukseen, mutta tää sovellus osoittautunut oikeestaan tosi kivaksi ja omaa hyvinvointia tukevaksi. ❤️

Jos oot Finchissä, kaveerataanko? Mun kaverikoodi on R2ESPCZBDS 🥰

Pieni on itse asiassa jo aika hyvässä kunnossa, mutta nyt vaihteeksi äiti sairastaa. Vanhemmuudesta ei vaan saa lomaa kipeänäkään. 💩 Tänään puoliso on onneksi töissä etänä, mikä mahdollistaa pientä apua jo lähes 10kg palleron nosteluun.

Pieni sairastaa. Todennäköisesti vain flunssaa, onneksi, mutta äiti on siitä huolimatta ihan sydän väärällään. Kurjaa, kun toisella on silminnähden hankala olla 😥

No onpa karua ☹️

Manuela Mitevova Manu is a seasoned movement teacher, guiding her students to release stuck emotions from the body through unique holistic practices.

En yleensä jaa mainoksia, mutta tämä täytyy vinkata muillekin. Uupumuksesta palautumisen tukena oon kokenut todella hyödylliseksi Manun joogakurssit (mulla on työn alla sekä HLH että HWO). Tunnetyöskentely on rankkaa, mutta oon havainnut että treenit ovat keventäneet oloa. ❤️

www.manuelamitevova.com

Just niin. Tylsyys tässä kohdin on lopulta ihanaa ja vahva turvallisuuden tunnetta luova voima. Kyllä se oikea paikka sun kohdalle vielä napsahtaa ❤️

Kuulostaa kovin tutulta, nimim. itsekin paljon määräaikaista silppua työuralla kokenut. Nyt vanhempainvapaalla, mutta ei tää mitään "lomaa" oo. (Lisäksi kun jäin mammikselle suoraan opintojen jälkeen, niin Kelan tuet ovat suoraan sanottuna naurettavan pienet 🙄)

Kivaa reissua! 🥰

Eli toisin sanoen: öisin en saa kunnolla lepoa helteen takia vaikka pikkuneiti nukkuukin hyvin (ainakin toistaiseksi 🤞🏻), ja päivällä neiti torkkuu pitkän väännön jälkeen yleensä max 30min. Liikkuvissa vaunuissa neiti nukahtaa helpommin, mutkun noi helteet ei vaan houkuttaisi mammaa 🥵

4kk hulinat ja tappohelteet, yhdistelmä suoraan sanonko mistä 😵‍💫💩

”Nyt vain ryhdistäydyt” – moni uskoo elämän suunnan olevan kiinni vain itsekurista, mutta näin ei ole On helpompi ponnistella elämässä eteenpäin, jos toimeentulo ja turvaverkot ovat kunnossa.

"On helpompi ponnistella elämässä eteenpäin, jos toimeentulo ja turvaverkot ovat kunnossa."

Äläpä.

Uskoisin, että jokainen meistä kaipaa hiljaisuutta joskus, oli miten ulospäinsuuntautunut tahansa. Erityisesti, jos päivätyö on täynnä sosiaalista pöhinää 😉❤️

Mä niin fiilistelen näitä sun matkakuvia ja haaveilen, että pääsisi uudestaan Japaniin joskus (nyt koko perheen voimin). Nauttikaa matkasta ❤️🥰

Ei muuten, mutta ei oo herkkua kun ite saan ottaa vastaan kaiken sen itkuparkun 💔

Kun vauva menee ihan ylikierroksille jo kahdesta mummista, niin mitenhän mahtaa käydä lauantaina kun on ristiäiset? 😵‍💫

Kiitos ❤️ Onneksi on, vaikka landella asutaan. Toistaiseksi oma jaksamisen puute on pitkälti estänyt osallistumisen niihin, mutta tarkoitus olisi käydä sosialisoimassa edes jossain viikoittain. Paikallisen MLL:n perhekahvilan korkkasin viime viikolla, ja joku viikko voisi olla srk:n kerhon vuoro. 😊

Äitiys on antanut mulle paljon, mutta samalla tää koettu yksinäisyys on ollut musertavaa. Kavereita on päässyt näkemään vain harvoin, ja itseltä puuttuu vielä paikalliset kontaktit muihin samassa elämäntilanteessa oleviin.

Kai tämä tästä vielä helpottaa, mutta juuri nyt on kyllä vaikeaa. 3/3

Nyt kokemani yksinäisyys on nostanut mieleen myös aiempia, kipeitä kokemuksia. Esimerkiksi ekaa tutkintoa suorittaessani koin vahvaa yksinäisyyttä. Vaikka mulla onkin jälkikäteen tullut paljon korjaavia kokemuksia, nykytilanne taisi aukaista nää aiemmat, pitkälti käsittelemättömät haavat. 2/

Yksinäisyyden myöntäminen ja siitä puhuminen on vaikeaa. Teen sen silti, koska asian lakaiseminen maton alle tekee pidemmän päälle vain hallaa.

Oon kokenut paljon yksinäisyyttä aiemminkin, mutta nyt vauva-arjessa se on pamahtanut silmille sellaisella tavalla, etten osannut varautua siihen. 1/

Tuttiministeri, Majuri von Tuttenhof, Tuttistanian herttuatar, Pikku-Buddha...

Puolison mielikuvitus pikkuneidin lempinimien suhteen on aika vilkas 😂

Sepä. Kun tiliä joutuu tarkkailemaan ja hankintoja punnitsemaan jatkuvasti, niin se nakertaa kyllä ihmistä sisältä ja luo kumuloituvaa stressiä.

Tää kolliherra on kyllä hassu tapaus. Reppana on jäänyt vähemmälle huomiolle, kun oma syli on nykyään monasti varattu toiselle. Siitä ehkä kissen hassu käytös 😅

Vauvan saapumisen jälkeen vieraileva tähtemme on alkanut käyttäytyä kissamaisemmin 🙄 🤭