Lotta

Aivan liian vähän puhutaan teinien vanhemmilleen aiheuttamasta univajeesta, kun teinit kolistelevat ja tekevät teiniasioita pitkin yötä (eli klo 21 alkaen, kun kunnon ihmiset haluavat nukkua).

Missä on väsyneiden teinien vanhempien tukiryhmät? Missä teiniperheiden uniohjaus? Missä teinien unikoulu?

En ole tottunut saamaan lahjoja.

Teini oli kuitenkin ostanut mulle synttärilahjaksi lahjakortin lankakauppaan. Nyt mä täällä kyynelehdin sitä, kun ei sen olisi tarttenut.

Ai jumpe, kun mä olen huonolla tuulella.

Just sitä noi taitaa olla!

Edelliset silmälasit naarmuuntuivat kissojen takia. En saanut samoihin kehyksiin uusia linssejä. Piti valita uudet kehykset. Nää on mun mielestä vähän tylsät, mutta kelvatkoon.

Pienten lasten kanssa oli ihan tuskissaan, kun lapset valvotti öisin ja heräsi aamuisin kamalan aikaisin. Teinien kanssa on ihan tuskissaan, kun teinit hilluu pitkin kyliä, valvoo pitkään, eikä itse pääse nukkumaan, kun tietysti valvoo siihen asti, että lapset on kotona.

Tänään tuli töissä vastaan pöytäkirja kokouksesta, jossa mut päätettiin ottaa töihin 19 vuotta sitten. Näköjään homma oli aika ilmoitusasia, eikä perusteluja kaivattu. Tai sitten mä olen vain ollut niin hyvä. Uskon tietenkin jälkimmäiseen.

Kun illan väänsi kevään työvuoroja, ei tuntunut enää yhtään ylimitoitetulta alkaa miettiä joulun ohjelmaa. Mulla on siis ensimmäisen kerran 19 vuoden työuran aikana vapaa joulu. Eikä vain vapaa joulu, vaan vapaata joulukuun 2 vikaa viikkoa. Jouluangstaaja saa olla pois pahimmasta pyörityksestä!

Tulin siihen tulokseen, että klo 19.05 vapaan viikonlopun aattona oli korkea aika lopettaa pappien ensi kevään työvuorojen nysvääminen ja sulkea työkone.

Nyt on pizzaa mahassa ja viiniä lasissa.

Olen yrittänyt viime aikoina panostaa siihen, että saisin nukuttua riittävästi ja saanut siihen lääkäriltä myös lääkeapua. On vaan vaikea nukkua, kun herää siihen, että kissa haluaa pitää kädestä kiinni, nuolee koko käden ja sitten jatkaa kädestä kiinni pitämistä niin, etten voi liikuttaa kättä.

Minulla on tänään aika magneettikuvaukseen. Olen tosi kiitollinen, että aika järjestyi alle kuukauden sisään vauriosta.

Mutta..

Aika on naapurikaupungin perukalla klo 20.15. Siihen pitää varata aikaa 3 tuntia.

JUMAKEKKA, MILLOIN MÄ PÄÄSEN NUKKUMAAN? MUN NUKKUMAANMENOAIKA ON KLO 21!

Eipä siinä, sytytin sitten kynttilän ja pahoittelin, että se meinasi unohtua. Tärkeimmät jutut muistin kuitenkin.

En tykkää olla reikäpää.

Minusta on tullut sählä, enkä tykkää siitä.

Tänään lopettelin kastetoimituksen virallista osuutta. Aloin katsoa pöydällä olevaa kastekynttilää. Siinä oli jotain outoa. Siinä ei ollut tulta. Ei kai, kun olin unohtanut sytyttää sen. Minä, joka olen kastanut satoja kertoja.

Vielä en ole kuullut terveyhdenhuollon ammattailaiselta, mitä tuon kipeän jalan kanssa kannattaisi tehdä ja mitä pitää välttää. Lähden nyt silti salille liikuttelemaan asioita ja yritän tehdä vain sellaisia juttuja, jotka eivät tee kipeä polveen.

Esihenkilö oli pyytänyt, että varattaisiin hänen kanssaan kehityskeskusteluaikoja. No minähän olin varannut. Ainoa vaan, että olin varannut sen vain omaan kalenteriini. Että silleen meni hirveän hienosti. Perjantaina uusi yritys.

Mutta on mun elämässä todistettavasti ainakin jossain rauhallista ja hiljaista. Meinaan tänään munasarjoja ultratessa gyne totesi: ”Kyllä täällä aika hiljaista on.”

Ihan kuin elämässä olisi taas ihan vähän paljon asioita hoidettavana ja tehtävänä.

Mutta sen lääkärin ja/tai fyssarin pitäisi ensin kertoa, millainen liike tuolle jalalle on turvallista ja mitä pitää välttää. Koska yhtään lisää vaurioita en siihen halua.

Kiitos neuvosta, jota en pyytänyt. Halusin vain purkaa ikävää olla kertomalla siitä. En kuitenkaan meinaa toimia ohjeesi mukaan ainakaan siksi, että en mene salille flunssaoireisena.

Ha! Meikämanuli se polki pyörällä kirjastoon ja kauppaan ja toiseen kauppaan niin kuin mikäkin tervepolvinen.

Sitä en tiedä, mitä lääkäri asiaan sanoisi, kun ortopedin aika on vasta ensi viikolla, eikä yleislääkäri antanut mitään ohjeita.

Vielä reilu viikko magneettikuvaan ja ortopediin. Fyssarin aikaan kaksi viikkoa.

Joko saa kiukutella sitä, että huomenna tulee 2 viikkoa polvivauriosta? En pysty vieläkään ajaa pyörällä, enkä tiedä, mitä salilla olisi turvallista tehdä, joten sinnekään en ole uskaltautunut. Pinna alkaa kiristyä, kun ei pääse liikkumaan.

Olen töissä alueella, jolla ei ole kovin hyvä maine. Mutta viimeksi tänään olen taas ollut ihan järjettömän onnellinen ja iloinen siitä, miten kivoja ja fiksuja nuoria meillä on.

Se on aina voittava valinta :D

Taas tää sunnuntaiaamun ongelma: Tsekkaisko etukäteen, mitä on tullut kirjoittaneeksi aamun messutiedostoon, vai pitäiskö sen yllärinä itselleenkin siihen asti, kun messua toimittaa?

Juu, kyselen ihan vain itseltäni.

Ei yhtään kiva.

Mua järisyttää erityisesti mahan koko. Yritän nyt pyritellä tätä ja muistuttaa, että en siltikään ala laihduttaa. Myöskään tää pakotettu liikuntatauko ei auta asiaa.

Katselin eilisiä hautajaiskuvia. Iski itselle päälle kehokriisi. Jälleen.

On se kyllä raivostuttavaa, kun tästä ei pääse eroon.

Ukin hautajaiset takana. Sain paljon kehuja ja kiitoksia siunauspuheesta. Itselleni vierailta ihmisiltä sain kuulla, että näytän mummiltani. Sitä en ole koskaan aiemmin kuullut.

Ai niin. Jos menee hautajaisiin muutenkin kuin pappina, pitäisi vissiin olla joku kukka.

Eiku konkkaamaan kukkakauppaan. Vielä ehtii.