Eero Laitila

Arvio: Hähmä – Rakkaudentyö kulmikkaalla toteutuksella *Arvostelukappale Ei ole salaisuus, että menneiden vuosikymmenten väkivaltainen köpökauhu on yksi lempparigenreistäni sarjakuvan laajassa maailmassa. 1950-, 70- ja 80-luvuilla kukoistanut skene koo…

Hyllyy: Hähmä on kunnianosoitus vanhan ajan köpökauhulle. Se on amatöörityö sanan kaikissa merkityksissä, eli jokseenkin kulmikas, mutta erittäin rakkaudella valmistettu. #sarjakuvat

Toivoisin kanssa, että Hesari merkkaisi nämä Spiegel-käännökset jo etusivulle, niin ei tarvitsisi turhaan klikata ja sitten palata, kun huomaa että ne on tätä paskaa. Ovat niin raivostuttavia luettavia, että useamman kerran oon joutunut jättämään kesken kiinnostavista aiheista huolimatta.

Arvio: Hähmä – Rakkaudentyö kulmikkaalla toteutuksella *Arvostelukappale Ei ole salaisuus, että menneiden vuosikymmenten väkivaltainen köpökauhu on yksi lempparigenreistäni sarjakuvan laajassa maailmassa. 1950-, 70- ja 80-luvuilla kukoistanut skene koo…

Hyllyy: Hähmä on kunnianosoitus vanhan ajan köpökauhulle. Se on amatöörityö sanan kaikissa merkityksissä, eli jokseenkin kulmikas, mutta erittäin rakkaudella valmistettu. #sarjakuvat

Arvio: Penthouse Comix – Sarjakuvan roskaisimpien aikojen roskaisimpia ilmiöitä Ja alkuun tuttu varoitus: kuvitusnäytteet sisältävät kaikenlaista sopimatonta roskaa, koska tämä on sopimattomalle roskalle perustuva eroottinen sarjakuva. Nyt ollaan taas vahvasti osastolla “libid…

Hyllyy: 90-luku oli amerikkalaisessa valtavirtasarjiksessa supersuositun roskan aikakausi. Joten kun miestenlehti Penthouse päätti hypätä sarjistrendiin, niin mitäs luulette, syntyikö laatua? Ei tietenkään syntynyt, vaan kunnon kalkkunaa. #sarjakuvat

Arvio: Penthouse Comix – Sarjakuvan roskaisimpien aikojen roskaisimpia ilmiöitä Ja alkuun tuttu varoitus: kuvitusnäytteet sisältävät kaikenlaista sopimatonta roskaa, koska tämä on sopimattomalle roskalle perustuva eroottinen sarjakuva. Nyt ollaan taas vahvasti osastolla “libid…

Hyllyy: 90-luku oli amerikkalaisessa valtavirtasarjiksessa supersuositun roskan aikakausi. Joten kun miestenlehti Penthouse päätti hypätä sarjistrendiin, niin mitäs luulette, syntyikö laatua? Ei tietenkään syntynyt, vaan kunnon kalkkunaa. #sarjakuvat

Jacob E-Mr.Lordi

Arvio: Orkaani – Kokonaisvaltaista sarjakuvaa *Arvostelukappale Kivi Larmola uhosi edellisen Kaikki liikkuu -romaaninsa ilmestymisen aikoihin, että tästä alkaa julkaisukausi, sillä Kaikki liikkuun ohella taustalla oli valmistunut paljon muutak…

Hyllyy: Kivi Larmolan lyhärikokoelma Orkaani huokuu sarjakuvaosaamista, ja siksi se on erittäin nautinnollista luettavaa, vähän tavanomaisemmissakin tarinantaitteissa. #sarjakuvat

Sisäinen konflikti, kun periaatteessa tykkään uudellakin levyllä Nyrkkitappelun meiningistä, mutta onhan tästä kyllä tullut parilla edellisellä lätyllä myös ihan todella laiskaa Klamydiaa. Kauhean montaa aivosolua ei biisien synnyttämiseen oo yhteen hierottu.

Arvio: The Tale of the Body Thief – Ainoa kuolemattomuutta hirveämpi asia on kuolevaisuus Zombien, tappajaeläinten, kaijujen ja muiden sen sellaisten suosio tuntuu kulkevan aalloissa. Vuosikausia voi mennä hiljaiselossa, ja sitten yhtäkkiä samaa konseptia pakotetaan kaikkialta. Vampyyri…

Hyllyy: Vampyyrit ovat aina muodissa, lipunkantaja vain vaihtuu. 70-luvulta ysärille asti skenen omisti Anne Rice, kruununjalokivenä X-sukupolven mähmintäleffa Veren vangit. Tämä sarjis kuuluu samaan sarjaan, ja sisältää sitä samaa, vampyyrien valitusta. #sarjakuvat

Nostalgianappeja tuli paineltua odotetun tyydyttävästi, mutta minun nörttisieluani kyllä silitti vastakarvaan ihan helvetisti yhden avainkohtauksen anakronismi, kun samaan syssyyn heitettiin I Don't Want to Miss a Thing ja Esko Aho heiluttamassa saksia. NE EIVÄT OLE SAMAA AIKAA. Muuten nautin.

Itse päätarinajuoni, kasvaminen laman kourissa, oli vähän vähemmän vaikuttava. Kyllä siitäkin syntyi hyviä keskusteluja näytelmän jälkeen, mutta jotenkin siitä näytelmä jätti sanomatta mitään kauhean uutta. Toisilla oli helvetin hirveää, toiset eivät huomanneet mitään, sellaistahan se oli.

Toinen upea pätkä oli toisen päähenkilöpoika Jessen seksuaalinen herääminen Prätkähiirien Turbon avulla. Kunpa tämän voisi joskus nähdä jossain tallenteena. Harmillisesti yleisö halusi lähinnä nauraa kohtaukselle, jossa tunnelma oli musta jotain ihan muuta kuin humoristinen.

Kuolemavideoihin en koskaan itse mennyt, mutta nuo muut vaiheet muistan oikein hyvin, ja kuolemavideoidenkin tarinat liikkuivat koulun käytävillä. Me oltiin kyllä internetissä ihan heitteillä.

Huippukohtia olivat mm. toisen päähenkilöpoika Pyryn muistelot netin alkuajoista, kun ratemyypoo.comista oli vain lyhyt matka kuviin liikenneonnettomuuksista ja luonnonkatastrofeista ja siitä vain pieni harppaus videoihin joissa oikeasti kuolee porukkaa.

Näytelmä oli tarkoituksellisesti aika silppuinen, kohtaukset käsittelivät erinäisiä ysäri-ilmiöitä kevyemmistä ja raskaammista näkökulmista. Mukana oli useita tosi puhuttelevia pätkiä.

Kävin eilen teatterissa katsomassa ysärinostalgiahitti Uuteen nousuun -näytelmän, josta heräsi kaikenlaisia ajatuksia. Ensimmäisenä se, että hienovaraisuus ei kuulunut Anna Brotkinin tai Juho Mantereen työkalupakkiin, mutta kyllä suoraan päin pläsiä hierotulla melodraamallakin on paikkansa.

Mä googlasin sen, olin varma siitä kuu-aiheesta ja sit vaan piti kaivaa kolmen ilmiselvän lisäksi se neljäs jostain, joten internet-haku sai auttaa.

The Police but make it fuckboy.

Meni läpi ilman virheitä (violetti tosin ulossulkemalla, osa jack-assosiaatioista vähän kyseenalaisia) ja opin yhden uuden sanan (panacea). Eli ihan perus 3,5/5. Ootko eri mieltä?

Arvio: Muista ilman meittiä sinä et olis yhtää mitään – Itsevarmaa outoutta *Arvostelukappale Suomen sarjisskene on täynnä erittäin tunnistettavia ja omaleimaisia tekijöitä, mutta yksi omaleimaisimmista on silti varmasti Marko Turunen. Minulle Turusen tyyli on ollut yksi v…

Hyllyy: Maatilan sukupolvenvaihdos, mikä klassinen sarjisaihe. Tai siis ei, vaan ihailtavan outo. Muista ilman meittiä sinä et olis yhtää mitään alkaa piinallisen pitkällä kohtauksella, joka olisi jo yksinään sarjisvuoden huippuhetkiä. Suosikkini Marko Turusen tuotannosta. #sarjakuvat

Sinä se oot kyllä semmoinen Blueskyn Ihaa, jonka voi luottaa tulevan samalla energialla joka keskusteluun.

Yleensä valinta kulttuurin ja urheilun välillä on helppo, eikä ristipainetta synny juuri koskaan, mutta nyt vähän kirpaisee kun huomenna on teatteriliput justiinsa Suomi-Kanada-lätkämatsin päälle.

kiitos korvamato ystävyydestä

TÄYDELLINEN ketju. Far side, Sting, upeaa kasarimuotia, aivan liiallista paneutumista turhiin yksityiskohtiin.

photograph from the 80's of the wrestler Sting wearing a Gold's Gym shirt and sunglasses, leaning against a shelf in a bookstore and positively cheesing at an open copy of The Far Side Gallery 2, a collection of Far Side Cartoons.

what if i told you, through the power of forensic analysis, we are closer than ever to knowing the exact Far Side cartoon that is making Sting smile in this iconic photo. 🧵 👇

Arvio: Wolverine – Old Man Logan Sarjakuvien ja kirjojen jälkimarkkina on kyllä vänkä maailma. On täysin ymmärrettävää, että Suomessa vähemmän puhutulla kielellä, kuten saksaksi, kysyntääkin ko. kielen kirjallisuudelle tai sarjaku…

Hyllyy: Viimeksi iloitsin DC:n The New Frontierin kohdalla kun supersankarisarjakuva oli kerrankin oikeasti hyvä. Nyt palataan ruotuun, kun Logan-elokuvaa aikanaan inspiroinut Old Man Logan on pettymys ja tympeää skeidaa. #sarjakuvat

And now: a Coconino love story.

New twelve-page comic drawn by @bmure.bsky.social and written by myself. You can read it below or download a high-res .pdf for a price of your choosing (process files also available for purchase):

hagaipalevsky.itch.io/coconino

(1/2)

Arvio: Totentanzcomics 1 – Sue / Vigil *Arvostelukappale Suomalaista sarjissomea seuraavat ovat saattaneet jo useamman vuoden ajan törmätä totentanzcomics-sanaryppääseen siellä sun täällä. Kyseessä on Keski-Suomen Sarjakuvaseuran aktiiv…

Hyllyy: Totentanzcomics on uunituore kotimainen scifidystopia, joka ilmestyy lehtimuodossa. Ensimmäisestä numerosta ei vielä kauhean kattavaa kuvaa saa, mutta syke on kohdillaan alusta lähtien. #sarjakuvat

20 parasta 2000-luvun suomalaista sarjakuvaa – Kommentti Long Playn retrospektiiviin Pitkäaikainen haaveeni toteutui tällä viikolla, kun Long Play Kulttuurissa julkaistiin Harri Römpötin retrospektiivi 2000-luvun suomalaisesta sarjakuvasta. Enkä siis sano tuota haave-kohtaa mitenkä…

No niin! @longplay.fi julkaisi aiemmin tällä viikolla retrospektiivinsa 2000-luvun parhaista suomalaisista sarjakuvista, sarjakuvaneuvos @rompotti.bsky.social kokoamana. Parin päivän märehtimisen jälkeen oma osallistumiseni keskusteluun:

#sarjakuvat

Joo, samaa mieltä. Mä sain toisenkin kommentin, jossa puolustettiin MMA:ta Memento Morin yli. Jossain kohtaa ois varmasti uudelleenluvun paikka.