Mnii

Jonkun on investoitava ja tietenkin investoinneissa on aina riski. Jonkun on pakko. Riskiä ei pääse pakoon, ei yksilö, ei yhteiskunta. Siksi ehdotin, että toinen puoli yhteiskunnalta, jolloin 50% voi joustaa maksuajoissa, koroissa, voi jopa olla takaisinmaksua vasta jos on tuloja, yms. 50% riski.

Miten olisi: Jos olet valmis ottamaan opintolainaa investointina itseesi, niin veronmaksajat lupaavat lainata saman verran. Reilu peli. Jos et itsekään usko lainan itsellesi kannattavan, niin ei sitä voi odottaa muiltakaan.

On muuten hieno asia, että maksuaikaa saa, kun sitä tarvitaan.

Vääränlainen mekko? 🤔

Nelipäiväinen viikko olisi ihan mahtava. Valitsen torstain, perjantain, lauantain ja sunnuntain. Viikkoja olisi vuodessa 91.

Tunnustettavan Palestiinan vaaleja odottaen.

Kohtuullisuus pitää sisällään jonkinlainen kohtuuttomuuden hyväksytyn määrän. Toivotan siis teille kaikille kohtuullisen sateista loppukesää ja kohtuullisen kylmiä päiviä. Näin, jotta kohtuuttomuus pysyisi vain kohtuullisena.

1. Kaikki aatteet tuuttaavat kauhukuvia kilpailijoista.

2. Vaihtoehdottomuutta tuntevat vain oman aatteensa orjat. Puolueita riittää.

3. Toimivista ja kannattavista ideoista on aina pula.

4. Jos haluamme ikioman talousopin, joudumme luopumaan paljosta, minkä globaalitalouden anti mahdollistaa.

Aktiivipoliitikkojen blokkeja ihmettelen. He vain menettävät äänestäjiä käytöksellään. Tarvitsemme keskustelukykyisiä ja yhteistyökykyisiä päättäjiä. Päättäjänä kun asiat ei aina ollenkaan mene oman mielen mukaan. Blokki kertoo, ettei ole edes kiinnostunut ihmisten mielipiteistä.

Rahoitukseen kohdistuvat verot maksatetaan kuluttajilla. En kannata.

Niin on, ja taso on helppo hyväksyä. Käsittääkseni suurin osa oecd-maista on nyt Suomen tasolla tai ylikin (tarkistan). Ei ole oikeaa kilpailua vielä edes ollut.

Ajat ovat muuttuneet ja toimintatavatkin. Rauhaan pakottaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta nykyisissä konflikteissa. Rauhan edellytykset ovat osapuolilla niin kaukana toisistaan. Ikäänkuin olisi unohdettu, mistä tilanteesta kaikki lähti liikkeelle. Onko nyt paremmin?

Mielestäni se on Suomelle olennainen ongelma. Suurten investointien rahoitus on nyt pääasiassa ulkomailta, ja tuotot valuvat ulkomaille. Rahan liikkeiden verotuksella saamme vain kalliimpaa rahoitusta ja kenties vähemmän investointeja, mutta edelleen tuotot ulkomaille.

Puolustelematta sotaa tai ydinpommeja: Usein jää vähäiseksi analysointi, miksi niitä käytettiin. Tässäkin kovin lyhyesti. Japani oli hyökkääjä. USA halusi päättää vuosien kulutussodan, eikä Japanin kulttuuriin kuulunut luovuttaminen. Se ei antautunut ensimmäisen pommin jälkeen.

Tulisiko sijoituksiin kohdistuvien verojen koskea mielestäsi myös täysin verottomia etujärjestöjen sijoitustoimintoja sekä voittoja? Ne ovat merkittäviä.

Pääomaköyhyydestä Suomen osalta on paljon puhuttu. Auttaisiko ehdotuksesi lisäämään sijoituskyvykkyyttä (pääomia) nimenomaan Suomeen?

Globaalia kilpailua on vaikeaa päästä karkuun. Siksi verojen määrän vähättely ja toteutuksen realistisuus ei vielä oikein vakuuta.

Ostaakseen tuotteen, on tehtävä arvoltaan 2,3x työsuorite, jolloin tuotealveineen kertyy tuotteen hinnan verran myös veroja ja veroluonteisia maksuja. Ja tämä ei edes riitä, vaan yhteiskunnan kuluihin otetaan velkaa.

Olisi kyllä ihan mahtavaa löytää muitakin ratkaisuja kuin veroja.

Kyllä. Pelkästään tarjouksen toimittajavaatimusten täyttäminen on joskus vaikeata. Volyymivaatimus on myös yleinen este. Usein itse tuotteen ympärille rakennetut oheisvaatimukset suosivat isoja yrityksiä, ei teknologista tasoa.

Minusta taas juurikin se, että verrataan Mariniin, tekee tästä kaksinaismoralistista. Yhden toimia puolustellaan, mutta toisen tuomitaan -varsinkin samojen ihmisten toimesta.

Joka tapauksessa, korkean päätös/edustustason hommissa ei pidä, eikä kuulu kännäillä. Sellaisesta saa lähtöpassit.

Täsmälleen. Ilmeisen hyvä veronmaksaja kyseessä. Empatia katoaa heti kun päähenkilön huomataankin edustavan väärää aatetta, sosiaaliluokkaa tai tuloluokkaa.

Jep. Ideat ilman rahaa toimii huonosti. Suomalaisilta puutuu investointikykyä. Ulkomaalaisia voimme houkutella. Voimme luoda verovaroin edellytyksiä, mutta ulkomaalaisten investointien hyöty valuu osin muualle. Ja sähkö on toistaiseksi arvokas tuote vetytalouteen.

Rahalla saa enemmän ja kalliimpaa, parempaa ei ollenkaan aina. Kaikkea kasvatuksessa ja vanhempien vastuusta ei tarvitse ulkoistaa. Ilmaistakin moni asia voi ja saa olla. Ja onkin.

Uimataidosta rinnastettu luokkajako oli aamun vitsi. Väärä asenne ilmeisesti.

Tarvitsemme syvällisiä analyysejä tullien vaikutuksista kansantalouteen. Ja mitä se yrityksille tarkoittaa.

Tuntuu, ettei DT ole harkinnut kovinkaan pitkälle tullejaan, mutta jotenkin se kuulostaa valtiollisella tasolla oudolta. Siellä on nelirivissä ekonomijuristia konsultteina. Jokin ei täsmää.

Nooh, ystäväperheessä lapsille kerrottiin, ettei tästä sorrosta päästä kuin vallankumouksella, ymmärrätte vähän myöhemmin. Ihan samanlaista paatosta en yrittäjäperheissä näe, vaikka varmasti sitäkin löytyy. Tietoisesti aatteellinen kasvatus ei ole tarpeellista. Jättäisin lapset rauhaan.

On tämä hämmentävää. Miten kaikesta saadaankaan aikaan luokkasotaa tai luokkajakoa edustavaa uutista?

Uimataito ei edusta luokkajakoa, eikä uimataito ole tuloista kiinni. Suomi on täynnä yhteiskunnan ylläpitämiä ja muitakin uimapaikkoja. Uimaan oppii ilman uimakouluakin.

Aatteiden äänenkannattajista voi ammentaa mieleistään oikeaa uutista mielin määrin.

Uusi juttu on ollut tervetullut media.

Mediakriittisyys on hyvä asia. Suomessa voi pahoin liian moni hyvätuloisistakin. Minusta lehdistön tehtävä on kertoa meistä kaikista, tilanteista, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Myönnän, etten ole koskaan oikeastaan ymmärtänyt poliisivastaisuutta. Näkemykseni mukaan siihen yleensä itse ajaudutaan, jopa hakeudutaan, päinvastoin ei juurikaan. Tiedottaminen on ymmärryksen jakamista, ja tässä poliisin touhu on ollut kömpelöä taiteilua kapeassa tilassa, jos verrataan lehdistöön.

Laina ei ole sosiaaliturvaa. Yhteiskunta mielellään takaa ja maksaa tukiakin, jotta investointi itseensä olisi helpompaa, ja yhteiskuntakin ehkä hyötyy. Lainavastuu on aina lainan henkilökohtaisella ottajalla, koska itseensä ei kukaan pakota investoimaan. Kaikki riski ei voi olla yhteiskunnalla.

Ei mistään. Opiskelu on investointi. Riskittömiä sijoituksia ei ole.

Silti olen sitä mieltä, että opiskelu lainalla on elämässä kannattavampaa kuin ei opiskelisi ollenkaan.

Kun emme houkuttele korkean verotuksen maista tulijoita, on verrattava, mitä veroilla saa ja miten ostovoima toimii? Onko järjestelmässä tuplaprogressiota, extrariskejä, jne.

Suomi on ulkomaalaisille lähinnä Plan B ammatillisesti ja sosiaalisesti. Kuvitelma omasta erinomaisuudesta pitäisi kuopata.