Sehän se. Aivot menee vain solmuun, kun yhtäältä uskotaan, vaikka tiedetään että kyseessä on salaliittoteoria. Ja sitten puhutaan niin kuin ei oikeasti uskota, mutta käyttäydytään niin kuin uskottaisiin.
Yritteliäitähän he ovat. Monenlaisiin yrityksiin kuuluu muun muassa syntimittari (verestä mittaamalla), kuivaverianalyysit ja automatisoitu kryptotreidaus.
Nämä on tuttuja janttereita. Kirjoitin heistä väikkärissänikin.
bsky.app/profile/mnik...
Taisi olla näillä kavereilla tekojen aikaan QAnon päällimmäisenä. Videoilla (ja henkilökohtaisesti) asioita kertoessaan heistä ei saanut koskaan selvää, kuinka tosissaan ovat. Sellaista hihittelyä salaliittoteorioiden lomassa.
yle.fi/a/74-2020290...
Asun Metsä Fibren Kemin tehtaan naapurisaaressa. Meillä valosaaste on sellainen, että lumityöt näkee tehdä ilman pihavaloja. Tehtaan valojen kirkastamat pilvet valaisevat koko tienoon.
Myös Kaleva huomioi väitökseni. Kun työ on pitkään työn alla, aina välillä katoaa näkemys siitä, kiinnostaako asia edes muita. Onneksi kiinnostaa. 😊
Netin kuvalaudoilla kilpaillaan siitä, kuka loukkaa eniten – Tutkija: Huumoripalstoista tuli naisvihan kasvualustoja
www.kaleva.fi/netin-kuvala...
Oulun yliopisto julkaisi jutun minun ja hieman minua aiemmin väitelleen Sonja Pietiläisen kokemuksista. Sonja sanoo jutussa asioita, jotka olisivat voineet olla myös minun suustani. Ristiriitaisten ilmiöiden valtavirtaistuminen on minunkin tutkimukselleni keskeistä.
www.oulu.fi/fi/uutiset/r...
Syksy on mennyt aika kiireisenä väitöksen loppuunsaattamisen parissa. Perjantaina oli se suuri päivä ja kokemus oli - luonnollisesti - ainutlaatuinen. Nyt on aika jakaa tietoa tutkimuksen tuloksista.
www.sttinfo.fi/tiedote/7153...
Tämä on oikeastaan aika yleinen kolumnityyppi. Esitetään molempien puolien ajatuksista sellaisia tulkintoja, jotka eivät pidä paikkaansa, haukutaan molemmat ja lopuksi asetutaan itse kaikkien yläpuolelle. Ei ole kuulunut omiinkaan suosikkeihin tämä laji.
En tiedä mihin joukkoon lukeutuisin, mutta kerran eräs erityisoppilaita parinkymmenen vuoden ajan opettanut ihminen sanoi minulle näin: ”Niitä lapsia on syytetty milloin mistäkin. Heikoimpia on helppo syyttää.” Pätee minusta ”tavalliseen” oppilasainekseenkin.
Tämä taisi jäädä itseltä vähän ilmaan. Nimittäin näin juttujen tekijänäkin näkee analytiikasta sen, että nuorisoa kehuvat jutut vetävät vähemmän lukijoita kuin kauhistelevat jutut.
Itsekin ihmettelen sitä, että jutut, missä nuorison kerrotaan olevan pilalla, keräävät innokkaasti kommentteja ja lukijoita. Vaikka yleisesti tilastot kertovat nuorten kunnollistumisesta.
Väitöskirjan esitarkastajat nimettiin eilen. Seuraavaksi saa odottaa kuusi viikkoa. Palkkatyöstäkin vähän vapaata. Jospa maisemat Inarissa auttaisivat irtautumaan.
Nyt tämä mashup soi minullakin korvamatona. Jaz Colemanilla on ehkä paras huutoääni ikinä.
Tulkintoja siis. Tärkeää olisi pitää yllä keskustelua toimintatavoista. Tässä olisi parantamisen paikka.
Toisinaan hymähtelen journalismissa tieteen etiikkaa käsitteleville jutuille, jos tutkimuksessa käytetyt (siinä viitekehyksessä ongelmalliset) metodit huolestuttavat. Samalla aukeamalla saattaa olla journalistille täysin hyväksyttävä juttu, jollaista ko. tutkija ei ikinä harkitsisi tekevänsä.
Koen yhtä aikaa sekä turhautumista että ylpeyttä journalismin eettisestä säännöstöstä. Joskus jutut menevät mielestäni liian pitkälle, mutta eivät riko säännöstöä. Joskus säännöstö taas ohjaa toimittajaa kohti hyvää uutista. Eivät toimittajatkaan kaikista kollegoidensa jutuista pidä.
Minusta varovaisuus siteerata Nurmen juttuja kertoo kriittisyydestä. Siteeraavan mediankin pitää tarkistaa tiedot, joita se julkaisee. Toisaalta harvemmin toiset mediat alkavat hänen juttujensa tulkintoja oikaisemaankaan. Kertonee siitä, että jotain pohjaa jutuissa on.
Ongelma tulee siinä, että lukijan pitäisi osata lukea juttuja kriittisesti. Haluaisin edelleen uskoa siihen, että koulutusjärjestelmämme tuottaa kriittisiä lukijoita.
Nostat esiin tärkeän kysymyksen, jota pohdin säännöllisesti. Mutta olen sitä mieltä, että journalismille eettisten sääntöjen tulee olla löysemmät. Journalismi saa kertoa myös, miten asiat _voisivat_ olla.
Narratiivin rakentaminen tekee jutusta luettavan, mutta siinä myös vaaransa.
Toki skuupit usein pitävät paikkansa. Itselläni kuitenkin hälytyskellot soivat esimerkiksi silloin, kun tekstissä kerrotaan, mitä toimija ajattelee missäkin tilanteessa: onko toimittaja oikeasti kysynyt, mitä ihminen silloin ajatteli? (Vrt. jutun kohta kahvinkeittimestä.)
Lisäksi kaikki todetkin tapahtumat pystytään kehystämään lukemattomilla niitä tulkitsevilla narratiiveilla. Itse luen skuuppiuutisista erityisesti toimijoiden motiiveja kuvaavat osuudet ainoastaan mahdollisina tulkintoina. Siinä suhteessa totuuteen pääseminen on erittäin hankalaa.
Tieteessä pyrkimys todistettavissa tai argumentoitavissa olevaan on toisella tavalla ensisijaista. Jos journalisti kuitenkin odottaisi aina täydellistä varmuutta uutisoimiinsa asioihin, vallan vahtikoirana toimiminen menisi lähes mahdottomaksi.
Olen viime aikoina pohtinut journalismin ja tieteen tekemisen etiikkaa. Työni ja harrastukseni kautta, siis. Molemmilla aloilla on tarkasti pohdittuja etiikan normistoja - journalismissa on kuitenkin selkeästi vapaammat lähtökohdat.
En ole basisti, mutta…
Nimenomaan kaukolämpö ja kunnan monopoli siinä. Jos kunta haluaa polttaa turvetta kaukolämpöä tehdessään, kuluttaja ei noin vain pysty sitä osaa omista päästöistään muuttamaan.
Asiakas tilasi itselleen tärkeän käännöksen ja sitä ymmärrettävästi tarkastettiin heidän puolellaan isolla porukalla. Kommentit olivat tyyliä ”vaihtaisin tämän monikkoon”, kun kyseessä oli monikkomuoto. Valitsin lempeän valistamisen ja kirjoitin takaisin kommentaarin heidän parannusehdotuksistaan.
It’s back with us now! 😁
In Kemi the sea is so low that bottom rocks are showing.
