Surulapsi

Kerrankin jotain hyötyä, että on nopea taikomaan itsestään edes jotenkin ihmisen näköinen ja valmis lähtemään ulos ovesta minuuteissa.

Heräsin vajaa puolituntia sitten, nyt tasalta on fyssari.

Oli ihanaa päästä tansahtelemaan ✨❤️

Muutenkin ihan okei, vaikka ahdistus oli vahvasti läsnä.

Eipä tarvitse edes harkita humaltumista, mutta pääasia on se, että saa tätä päätä ja mieltä vähän edes tuuletettua, koska aina pääsee kotiin.

Ihan vain vähän haastavaa lähteä ihmisten ilmoille, kun ei reiluun viikkoon ole käynyt missään muualla kuin juuri ja juuri kaupassa.

Tänään kuitenkin tarvittavat lääkkeet nassuun, mekko päälle ja lets mennään.

Ja tähän kaupan päälle voin todeta, että nuo sanat voisi kertoa myös mun lääkityksestä. Niin päivittäiset kuin tarvittavatkin todella ovat tulleet tarpeeseen.

Odotan vain sitä hetkeä, kun ote musta irtoaa. Tiedän tippuvani ja satuttavani itseni, mutta eipä tarjolla ole muutakaan.

Nyt iski nuo sanat kuitenkin ja ymmärsin, ettei mun voimat riitä enää riippumiseen.

Epävarmuudensietokyvyn viimeisetkin rippeet ovat kadonneet tuhkana tuuleen.

"Tarviin sua kaikkialla jeeh
En sopeudu auta jotain puuttuu, ote lipsuu
Eikä ilman kynsiä saa tartuttuu
Herkkii, epävarmoi, yksinäisii
Yhdistää vaan tunne että ei oo meitä"

Olin jo unohtanut tämän biisin (Kynnet kynnet, Chisun versio)

Pieni illuusio siitä, että olen aikuinen ihminen. En vaan oikein ymmärrä, että miten tässä konseptissa kuuluisi toimia.

En todellakaan ole ihminen, joka millään tavalla tykkäsi virallista puheluista. Kuitenkin nyt keräsin itseni ja jätin kelaan soittopyynnön ja eikös samalla sekunnilla soittanut työterveys. Tuon puhelun aikana yritti kela soittaa - tietysti. Onneksi sain uudelleen soitettua sinne ja he vastasivat.

Kiitos, vaikea masennus on vienyt mut nyt todella, todella syvälle. Askel ja hetki kerrallaan eteenpäin.

Tosin eipä töiden ohella mulla sujunut mikään arjessa. Eli se siitä.

Nyt pitäisi kuitenkin opetella ja saada edes jotain rutiinia elämään.

Paitsi nyt, kun lääkäri ei enää tarjonnut mitään muuta vaihtoehtoa. Ja kerralla nyt ainakin kuukausi menee näin.

Työt on pitänyt arjessa kiinni edes jotenkin, joten ei mitään tietoa, miten arki tulee sujumaan ilman.

Asia, josta en millään tavalla ole ylpeä, on se, että mulla on papereissa ollut reilun vuoden kuvaus sairauslomakuntoinen.

En missään vaiheessa kuitenkaan jäänyt saikulle.

Hyvää ja taianomaista joulua jokaiselle teistä ✨❣️

Katsotaan, jos joulun jälkeen löytäisin enemmän sanoja.

Tuntuu siltä, että parempi vain sulkea some ja koko puhelin.

Yksinäisyys ja sen tunne muiden keskellä vain musertaa. Ja vielä enemmän, kun sydän on täysin palasina.

En tiedä, tulinko vain kääntymään vai jäänkö tänne. Ehkä se selviää ajan myötä. Yritän myös hahmottaa sitä, mitä haluaisin jakaa.