Juha🕊️

”Viime päivien keskustelu Spotifyn tulosta äänikirjamarkkinoille on kirkastanut yhden asian: suomalaisen kirjallisuuden ansaintamalli ei kestä alustatalouden vauhtia. Kyse ei ole yksittäisten kustantamoiden toimista, vaan rakenteesta, jossa tekijöiden asema jää väistämättä taka-alalle. Päätökset syntyvät markkinaehtojen logiikalla, ja kirjailija saa niistä tiedon vasta, kun muutos on jo tosiasia. Olen asunut ja kirjoittanut vuosia Ranskassa, jossa tilanne on toisenlainen. Kirjallisuutta ei ole jätetty markkinoiden armoille, vaan sen rakenteet on turvattu lainsäädännöllä. Vuonna 1981 säädetty laki (loi Lang) takaa, että kirjoilla on yhtenäinen hinta ja alennusvara on rajattu viiteen prosenttiin. Vuodesta 2011 sama suoja on ulotettu myös e- ja äänikirjoihin. Lisäksi kirjojen arvonlisävero on 5,5 % eli selvästi Suomea matalampi. Tämä ei ole naiivia nostalgiaa vaan poliittinen valinta, joka pitää kirjallisuuden ekosysteemin elinkelpoisena. Suomessa vastaavaa kokonaisuutta ei ole ja keskustelu on jämähtänyt kirjailijoiden, kustantamojen ja alustojen välisiin jännitteisiin. Kirjailijuus ei ole kutsumus eikä pelkkää ’sisältöä’, vaan ammatti, jonka taloudelliset reunaehdot on turvattava. Ilman poliittista tahtoa kotimaiselta kirjallisuudelta katoaa kestävä perusta. Siksi keskustelu on käännettävä siihen, mitä Suomesta puuttuu: johdonmukainen ja pitkäjänteinen kirjallisuuspolitiikka, joka tunnustaa kirjallisuuden arvon ja varmistaa sen tulevaisuuden. Ilman kirjailijoita Suomi menettää kielensä ja muistinsa.”

Hyvä puheenvuoro @annastiinah.bsky.social ’ta.

#kirjataivas

Kasvoin siinä vinyylilevyjen ja cd-levyjen murrosvaiheessa ja siitä syystä itselleni on kertynyt ihan kunnioitettava kokoelma cd-levyjä. Vinyylit jäi aika vähiin. Hyllystä löytyy muun muassa nuo loistavat The Jamit.

Samaan tapaan sitä musiikin maailmaa otettiin haltuun kymmenisen vuotta myöhemminkin vielä. Itselläni ei ole tosin säästynyt noita radiosta nauhoitettuja c-kasetteja yhtään kappaletta.

What perfect album came out the year you turned 16?

Minä 15 vuotta sitten: *nakuttaa Iron Maidenin rumpusoolon täydellisesti*

Poika takapenkiltä turvaistuimesta: ”ÄLÄ SOIITA LATTIA!”

Elinkeinoelämä on poistettu.

No tänään ei ollut niin väliäkään, kun ei ollut telkkarin ääressä. Karmea ilta.
Nuoret futaajat on sen sijaan iskussa. Päävastus Romania kaatui tänään Turussa 2-0.

Ihan helvetin nolo suoritus.

Friisille kenkää!

¿tejleV nuleiS

Mun 16-vuotias tytär sanoi mulle kerran ”Girl what?”, kun kyseenalaistin hänen mielipiteensä. Hoksasi tosi nopeesti, että iskähän se siinä.
Sovittiin, ettei puolin tai toisin enää tytötellä.

Tuo on semmonen taidekoulu koillisessa Satakunnassa.

👍

Joo. Tää on mennyt ihan vituiksi näiden ahneiden (KOK) ja pölkkypäiden (PS) ohjauksessa.

On tässä kyllä korjaamista, jos tämä nykymeno loppuu joskus.

No jos otetaan se kolmaskin mainittu tähän vielä, niin on Suomen pölvästikolmikko kasassa. Ignore!

😁

En tiedä, mutta se on hetki hetkeltä lähempänä.

Olin tuolloin kovin erikoinen tyyppi Etelä-Pohjalaisen pikkukaupungin yläasteella Public Enemy-paitoineni jne. Kovin on ajat muuttuneet. 😄

Mun mielestä oli hieno statement, että se johtokunta lähti kävelemään. Nyt yhä useampi haistaa sen ummehtuneen homeisen hajun.

Tosi siisti video.
Mutta kasari-ysärin taitteen hiphoppari on jäänyt sinne nuoruuden räimeeseen.
En innostu.
Mutta arvostan silti. 🙏

Tsemiä! Jaksaa kyllä. Toisilla meistä ei oo tässä maailman tilanteessa duunia mitä tehdä. 🤷‍♂️

En nyt suoraan sanoen piittaa tästä Suomiräpin kyseisestä tyylistä yhtään, mutta sanoma on kohdallaan.
Marraskuu on perseestä.

AI:sta sen verran, että ihmisen luovuus ei ole kiusallinen ongelma josta pitäisi päästä eroon.

Karjalainen on niitä tyyppejä, joiden ei paljon tarvi edes yrittää. Se on vain siinä. Tekee sen omaa juttua. Toimittaa.
Valtava arvostus. 🙏

Onpas siistiä nähdä botskin keittiö. Kyllähän tossa kelpaa kokkailla. Hyvä Jussi! 💪

Eli siis vajaalla reseptillä. Makaroonia, jauhelihaa. Irtirevitty pää jää pois…
Ja sitte kepsuttia.

Onnistuu se noinkin.

❤️

Höpsis pömpeli pöpsis. Nyt kun pääsin sotaväen ankeuden muisteloista takaisin onnellisiin reservin aatoksiin, niin olenhan nähnyt Shirleyn ja Garbagen jopa kotikonnuillani. 1998 Provinssissa oli muitakin mahtavia. Misfits ja Primus ainakin. Black Sabbath jäi silloin näkemättä.

Mä en nähnyt Shirley:ä koskaan, muutakuin väsyneenä siellä kaatosateessa Miehikkälän metsässä. Yksin. Tai siis oli mulla se rynnäkkökivääri siinä joka ymmärsi mua.