Marjukka Kallio

kaulahuivistani siihen kiinni, niin että kaulahuivini tempaisee eteenpäin menevän liikkeeni taakse riuhtaisuotteella ja kahvit kupistani kyljen mitalla vaatteilleni.

Meillä on duunissa toimistolla sellainen kuollut kulma. Siihen oikeesti pitäis asentaa peili, et näkis, tuleeko kulman takaa joku. Väistäessani viime metreillä kulman takaa tulevan, vajaa kahvikuppi kädessäni, ohitan toimistokaapin, jossa avaimet sojottaa eteenpäin ja jään

Janekissan kanssa mietitään remppahommia.

Mut huolestuttavaa, et sulla menis noinkin pitkään. Ehkä sun pitäis laittaa joka päivä tänne päivitys, et oot olemassa. Vaikka tänkin huomasin vasta kahden päivän viiveellä, kun en enää ole kauheen aktiivinen somessa.

Viimeistään huomenaamulla.

Janekissan kanssa mietitään tätä pakkasta.

Mut haaveiden toteuttamisessa mä olen aina ollut hyvä. ❤️

Jostain se remppakin on aloitettava. Vaikka suunnittelulla. Siinä mä olen hyvä. Torin ilmoituksia selailen ja katselen muiden ylijäämiä. Laastia ja maalia. Ehkä suihkusetti ja -sekoitin, jos ei ole liian vanha.

Mä olen jo vuosia ajatellut talon kellarissa sijaitsevan kylppärin remppaa. Tänään ajattelin jo suunnitella sitä. Ilman suunnittelua ei voi aloittaa. Mä suunnittelen sitä istumalla keittiön pöydän ääressä ja kuuntelemalla musiikkia. Huomenna ehkä repäisen ekat levyt seinistä pois.

Miten on mahdollista, että Imatra onnistui ratkaisemaan lastensuojelun isoimmat ongelmat jo 15 vuotta sitten, mutta muut eivät seuranneet perässä?

Lue tai kuuntele Jasmin Ojalaisen juttu:

www.uusijuttu.fi/juttu/sldgm7...

Uni on tosi tärkeää. Ja aivot on outo otus.

En mä ole kauppareissullakaan ollut omaitseni. Puhun hyllyjen välissä ääneen mieleenpainettua kauppalistaa ja käyn muutenkin tosi hitaalla.
Lähialepassa kertyy metrejä yhtä monta kuin Jumbon Prismassa.
Laitan pienimmätkin muistamisen arvoiset asiat kalenteriin kännykkään.

Yritän muistaa kuusi numeroa kaksi sekunttia, joka on se aika, kun vaihdan työkoneella ohjelmasta toiseen ja niitä ikkunavaihtoja kerääntyy kolmisen kappaletta ennen kuin muistan.

Eilen meinasin unohtaa nimeni Louhela Jamien kokouksessa ja ja tänään puhuin monen ihmisen edessä tragediasta, kun piti puhua strategiasta.

Olen edennyt jo extreme-tasolle ja kun kyse on kilpailuviettisestä urakkatekijästä, on unet jääneet vähiin viime päivinä. Yhtään eivät ole helpottaneet puoli kuuden herätykset uimahallille tätä univajetta.

Mä ajattelin joku hetki sitten instastoorien selaamisen sijaan alkaa käyttämään aivojani enemmän ja latasin kaikkia periaatteitani vastaan sudokun kännykkään. Tarkoitukseni on väsyttää ylikierroksilla käyvät aivoni, jotta saan unen päästä kiinni.

Eiku 12 vuotta, mut enivei.

Metalla on pitkä historia tässäkin. Mä aloitin vasta 11 vuotta sitten Koison. Mut ennen metaa oli lehtien menopalstat ja julisteet ja flyerit.

Meta-addictionista eroonpääsemisen ensimmäinen luku.
Miten ylläpitää yhteydet ryhmiin ja tapahtumiin. Miten luoda tapahtuma, jota pysty markkinoimaan? Miten pitää yhteys ryhmiin, joissa toimii aktiivisena ylläpitäjänä. Ihan ainoa ongelma, joka vielä pitää kiinni metan koukussa.