Pääsin tänään ekaa kertaa katsomaan siskoa Hyrox-kisoissa. Eiks nää kannustushommat mee lajista riippumatta näin?
Eikä edes käy kalliiksi! Äidin kuppi maksoi 1,20 € tarttuessaan eilen Kierrätyskeskuksesta mukaan. Toki tilan suhteen on haasteita.
Sekalaiset vanhat kupit on yksi mun heikkouksista.
Kuu. Aina kun katson sitä, mutta erityisesti tänään kun se näytti valtavalta silkkipaperiselta lavasteelta.
Eilen huuliharpputunnilla selvisi että soitan huonommin kun luulinkaan, mutta tätä pettymystä tasapainottamaan näin unen jossa tanssin lavatansseja, vaikken tiennyt osaavani.
Jollain oli P-junassa eväänä litra punaista maitoa. Joi sitä reippain ja varmoin ottein suoraan tölkistä. Jostain syystä näky ilahdutti.
Valo lisää valoa!
Ymmärrän tosi hyvin. Mulla on sellainen ihan valtavan levoton, turhautunut, ja vähän lamaantunut olo, kun kaikki tämä tapahtuu meidän silmien edessä ja olo on voimaton. En tiedä millaista maailmaa eletään 10 vuoden päästä.
Hirveetä paskaa, eihän tähän muuta osaa sanoa.
Hirveän lyhyt viikonloppu. Eilen pieni kalja ja hyvää keskustelua ilosta, toivosta, oman elämän romantisoinnista ja selviytymisen keinoista yleensä, tänään lenkki, jumppa ja kummipojan synttärit, väleissä luen Punaista telttaa jonka sain pomolta lainaan. Eli paljon hyvää!
Tätä odotellessa.
Joo, just näin!
Mulla on muutaman kaiman puhelinnumerot tallessa ja kerran soitin kun tuli varmaan viisi hotellivarausta, ja päättelin että se jatkaa niiden tekemistä kunnes saa vahvistuksen omaan sähköpostiin. Siinä sit kanssa väiteltiin että kumpi on kumpi, tai siis että voinko minäkin olla minä, jos hän jo on.
Täähän on itseasiassa aika hyväkin! Mun paketti vietiin kerran kaimalle kun se oli töissä samalla kadulla missä asuttiin, ja sekä kaima että kuljetusfirma oli sitä mieltä että ei siinä mitään väärin mennyt.
Joo, ilmeisen yleinen yhdistelmä, saan viikottain jonkun yhteydenoton kaimojen asioissa. Sitä senioreille suunnattua ATK-kurssia muistelen lämmöllä koska saivat mun sähköpostiosoitteen harjoitellakseen sähköpostin lähetystä, ja vastasin jokaiselle koska en halunnut että luulevat että pieleen meni.
sille kaimalle jolta odotettiin virkattuja vaikuttajahahmoja, sille jonka vuoro on siivota vessat, sille joka opettaa senioreille ATK-taitoja, sille jonka vesijuoksukaveri erosi, sille joka tekee puumamatkoja ulkomaille jne.
Nyt yksi mun kokonimikaima asuu tässä samalla kylällä ja sillä on sama ammattikin, niin sähköpostiralli vaan kiihtyy! Toukokuussa laitan nimenvaihtopaperit sisään ja jätän tän nimen hänelle, ja sille kaimalle jonka mies lähettää niitä uskonnollis-eroottisia viestejä,
Mitä mahtavin meditaationurkkaus tuossa pöntön sivukomerossa. ”Joo vessa on siellä ylhäällä, siellä saattaa joku olla risti-istunnassa kulman takana mutta älä siitä välitä.”
samaa leikkiä leikittiin sitten vielä muutama kierros ja ne niiden korjaukset kesti aina viikkoja, ja kun menin lopulta hakemaan taas uutta korvaavaa laukkua sain tosi nuivaa palvelua ja kertoivat että ovat sopineet että on ”parempi etten enää tule takaisin”. Kas näin!
Ja arvatenkin mä haluan kertoa sen! Se on oikeasti tosi tylsä tarina joka alkoi siitä että ostin sieltä (vuosia sitten) alesta laukun joka oli silti mulle kallis, ja joka hajosi heti. Sitten sitä korjattiin ja se hajosi x2, sain tilalle uuden laukun jonka huomasin heti kotona risaksi, ja
Arpan Kartta väärinpäin soi edelleen joka kerta mulle suoraan johonkin sieluun ja sopii sinne täydellisesti. Haluan tän yhteislauluna mun hautajaisissa.
Senaatintorin laidalta Lumi on lopettanut. Tämä tarkoittaa käsittääkseni sitä että tällä hetkellä Helsingissä ei ole yhtään paikkaa mihin mulla olis porttikielto!
Happy Twin Peaks Day! ☕🥧
Viikko käyntiin hyvällä työllä! Käy allekirjoittamassa korjausaloite. Korjauspalveluiden alvin laskeminen 25,5 prosentista 14:ään olisi konkreettinen ja helppo tapa tukea ympäristöä ja työntekemisen kannattavuutta (korjauttamisen este on usein hinta.
Nanan isä ei mieti sosialismia, mutta ei toisaalta mitään muutakaan.
Me luetaan Nanan kanssa Orwellia ja mietitään sosialismia.
Just mietin et tohtisko vielä keittää kahvit. Taidan keittää, jos kerran muutkin.
Yleensä mulla on kirja kädessä ja oon yrittänyt viestiä että oon lukuhommissa, eli en yritä käydä jutulle, mikä ehkä vähän helpottaa asiaa!
Ekalla kerralla tuli tosi kiva keskustelukin, kun luin Simone de Beauvoiria ja se pöytäkaveri kertoi jostain vanhasta tyttöystävästään jonka vuoksi oli itse lukenut kyseisen kirjan. Mut onks tää nyt ihan stranger danger tämmöinen toiminta, ja pitäiskö lopettaa vieraisiin pöytiin tunkeminen?
