Arvasin. Juu, on patsastelun ja suomettumisen suurmestarisuoritus.
Onhan siellä se pakollinen kommunisti jotain välillä sanomassa, mutta tutkijat pitävät kutinsa.
Kyllä, puheenvuorot ovat pätkiä kirjeistä, päiväkirjoista ja pöytäkirjoista. Otten huomioon, että elimme syvintä neuvostoystävyyden aikaa, niin rehellisesti tehty. Muistaakseni tästä tuli jotain ryppyä Suomen ja NL:n ”rakkauteen”.
Siis tämähän on pitkä dokumentaarinen sarja, ei elokuva. Välillä tutkijat puhuvat, välillä näyteltyjä pätkiä. Lisäksi aikalaisia on ollut vielä elossa, he kertovat ajatuksiaan. Esim. Johan Nykopp oli sotien aikaan nuori mies, hänellä on tarkkoja muistikuvia ja tarinoita tapahtumista.
1978 valmistunut Sadan ja rauhan miehet on kaikessa puisevassa patsastelussaan yllättävän koukuttavaa katseltavaa. Taidan katsoa nyt kolmannen kerran. Tällaista se on, kun pieni maa joutuu yksin neuvottelemaan suurvallan kanssa. Vuorosanat lausutaan, mutta sanoilla ei ole painoa.
Vaurastuminen pistää leijumaan.
Kysymme: jos suoalueista tehdään kattavia listauksia, mitä silloin tehdään?
Vastaamme: suolistoja.
#kieli #suo #suoli #lista
Kiinnostava blogi sinulla. Tämä lääkäri Schmidt kirjoitti esi-isälleni Taavetti Roivaiselle todistuksen, että tämä on niin nälkiintynyt, ettei voi tulla käräjille. Iisalmen pitäjässä, Mikkajärvellä 18.4.1835.
Siis millä sinä ajat?
Joka hallitsee kertomusta menneisyydestä, hallitsee myös nykyisyyttä. Yksi laji tätä on paikallishistoriassa kylien isäntämiehet, jotka tietävät kaiken ja pyrkivät häätämään asiattomat pois oman kylän historian piiristä. Tämä tulee joskus esille myös sukututkimuksessa. #historia
Tätä historiatekstiä kirjoittaessa opin, että Savossa rantamaiden kestikievaritalot pitivät 1700-luvulla kaksi soutajaa ja veneitä matkalaisten varalle. Olin aina ajatellut kestikievarikyydit hevoskyyteinä. Kehvolla Kuopion kupeessa tuli riitaa, kun säätyläisen kiireet kohtasivat rahvaan väsymyksen.
On smugelitarinoiden aika. Tällä kertaa pääsee konemestarin kyytiin. Olkaa hyvä.
open.substack.com/pub/jussikau...
Olen ihmetellyt miten mikään media ei ole nostanut esille näitä Heikelän podcasteja. Hän on UM:n puoliso ja podcasteillaan on iso kuulijakunta.
Sattui vahingossa muuta etsiessä vastaan tällainen ”ikuinen kalenteri”. Tässä on laskusääntö ja taulukko, jolla voit tarkistaa, mikä viikonpäivä on ollut 1789-1950 tietyllä päivämäärällä. Aika jännä viritys. Pari kokeilin, niin näytti toimivankin.😀
Hän on kirjoittanut, oli ylioppilas, muistion sotilasurastaan, löytyi Ruotsin valtionarkustosta. Sukukirjassa asiakirjaa esitellään. lpgenealogi.se/artiklar/loj...
Kaukainen esi-isäni sai rymytä Suuren Pohjansodan (1700-1721) melskeissä pitkän kaavan mukaan. Sitten hän tuli kotiseudulle piinaamaan kotiseutunsa ihmisiä. Posttraumaattisesta stressireaktiosta ei 1700-luvullu puhuttu, mutta vihaisia ex-sotilaita täällä kyllä liikkui.
Meillä hehkutettiin, kuinka löytyi kipsijätteelle käyttöä, otetaan siitä arvotavara irti, mutta ”on arvioitu, että prosessissa yhtä maametallitonnia kohti syntyy jopa 2000 tonnia myrkyllistä jätettä. Tällöin on laskettu koko ketjun jäte louhinnasta puhdistukseen.” Eli uutta jätekasaa odotellessa.
Haastattelussa olympiasuoritukseensa pahoin pettynyt Suomen Seppo Tepponen.
Nykyisin yo-koe on sähköinen, joten varmaankin koulun arkikin on sitä. Ja tehtävät kokeissa sisältävät videoita, kuvia ja ääntä. Niitä on yksinkertaisesti työlästä itse vääntää. No, mietteeni lähti liikkeelle yhdestä pinnallisesta historian opetusharjoittelijasta, jota hetken ohjasin.
Opettaja oppii itse eniten valmistellessaan tunteja, miettiessään sopivia tuntiniksejä ja tehtäviä. Minua huolestuttaa se, että pahimmillaan valmiit materiaalit esim. historiassa johtavat siihen, ettei sen paremmin opettaja kuin oppilas ajattele asiaa kunnolla. 1/ www.savonsanomat.fi/paikalliset/...
Antero Heikkinen oli sympaattinen tutkija ja opettaja. Näin hänet vielä jokunen vuosi sitten Joensuun maakunta-arkistossa, hänellä oli työhuone siellä eli tutkiminen jatkui loppuun asti. Hän oli minunkin opettaja. Kirveskansan tutkija.❤️
Tornionlaakson museo järjestää to 12.2. klo 18.00 kirjailijahaastattelun, jossa Veli-Pekka Lehtola kertoo kirjastaan ’Kenen maa, kenen ääni – Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään’.
Striimilinkki:
youtube.com/live/Jiqbz2O...
Tästähän on ihan uusi tutkimus vastikään ilmestynyt. En ole sitä lukenut, mutta aikakauden lehtiä paljon. Kuopion suunnassa Savon Työmies ( välillä painokanteen takia Sanansaattaja) ei juuri sanojaan säästellyt. Sellaista uhriutuvan voimattomuuden ja vihan vyyhtiä.
Puhumme ihan eri asiasta. Sinä voit jatkaa itseksesi tätä väittelyä, jossa keksit minulle mielipiteitä.
Minä varmaan jatkossakin kirjoittelen siitä, mikä kiinnostaa.
Porvarilliset puolueet ryhtyivät yhteistyöhön venäläisten kanssa kesällä 1917. Voi kysyä ihan hyvin, oliko eduskunnan hajoittaminen Venäjän korttia käyttäen oikein? Oudon sokea olet porvarillisen puolen toiminnalle. Mutta en jaksa jankuttaa pidempään.
ollut, koska Venäjän sortokaudet estivät demokraattisen lainsäädäntötyön. Sitä murhanhimoa tuntui sittemmin löytyvän muiltakin. Ihmisiä on arvioitava ajassa, ymmärtäen, vaikka tekoja ei hyväksyisikään. Lue tuo blogitekstini, mielestäni se on aika tasapuolinen.
Pikkasen vedät mutkia suoraksi, mutta eiköhän nämä saaneet virhearvioistaan kärsiä ihan riittävästi. Ei vanhan työväenliikkeen tekijöitä pidä arvioida jälkiviisaudella, vaan antaa myös reilusta arvostusta siitä, että sosiaalisia epäkohtia edes yritettiin korjata. Demokratiasta ei aitoa kokemusta 1/
Jokainen ihminen on tarinan arvoinen. Vuosisadan alun suuret sosialiset epäkohdat eivät ilman ponnisteluja hävinneet. Jälkikäteen on helppo meidän lämpimästä hyvinvointiyhteiskunnassa elävien huudella vääristä valinnoista.
