Syrjaytymisesta_osallisuuteen

Suomalainen hyvinvointivaltio on nyt isossa murroksessa – tutkija Juho Saari kaipaa sinulta tietoa siitä, miten pärjäät Yle uutiset kerää yhdessä tutkijoiden kanssa kokemuksia tavallisten ihmisten elämästä. Tämän jutun lopussa pääset kertomaan meille, mitä sinun elämääsi kuuluu juuri nyt.

TÄSSÄ TARVITSEN apuanne ja ennen kaikkea jakojanne!

Juho Saari tekee Ylen kanssa ison kyselyn: kerro meille, miten juuri sinä pärjäät tässä taloustilanteessa

yle.fi/a/74-20179767

#ToivoTeoiksi2025-kampanja haastaa rakentamaan toiveikasta tulevaisuutta. Kampanjalla on oma blogi.

Sain kunnian kirjoittaa blogiin ajatuksiani toivosta näköalattomuuden vastavoimana. Löydät tekstin linkkiä napauttamalla.

toivonteot.blogspot.com/2025/05/toiv...

Näin Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä saan kunnian julkistaa päässeeni kirjallisuuden puolelta Outsider art festivaalien taiteilijaksi. 🥳
Matkani taiteen ja vaikuttamistyön parissa jatkuu siten myös OAF: n merkeissä!

Lue lisää:

outsiderart.fi

Syrjäytyminen herättää sitä kokevalle tunteita:

Kuinka monta kuristavaa kerrosta on katkeruuden kaulurissa? Mitä hyvää häpeän harso hävittää? Mitä vikaa on vihan vaatteissa!? Surupuvustako tulee tulla turhan tuttu viitta ja hymyilystä enää vain haarniska?

☀️Vastaus löytyy napauttamalla kuvan runoa.

Osallistuin kuvassa olevalla, voiton tuoneella teoksella Gamien europen The Vibrant mind -kilpailuun. Teos, The Island of Sorrow, liittyy kiinteästi runoon Calm waters, joka löytyy toisesta kuvasta. Ne kuvaavat syrjäytymisestä aiheutunutta epätoivoa, sekä toivon haurasta heräämistä toipumisesta.

If it is okei, I share my own poem Calm waters - it is about grief and living through traumas. You can find it from the other picture, the other one is an artwork of mine which is called The island of sorrow. It comes with the poem.

Kind regards Suvi

👋 Käsittelen parhaillaan instagram -tililläni @syrjaytymisesta_osallisuuteen lapsiperheköyhyyttä esim. haastattelun ja oman pohdintani keinoin. Kokonaisuus jatkuu osallisuusviikolla 3.-6.2.

🤔Pohdiskelen julkaisukokonaisuudessa vastauksia mm. kysymyksiin, jotka löydät kuvassa olevasta runostani.

Voi suuret kiitokset! ☺️

Sain valon

En nähnyt valoa auringon. En heijastumaa ruusun, punaisen. En tiennyt mitä on valo. En tiennyt mitä on väri.

Ei ollut mikään varmaa. Ei ollut minua varmaan. Minä näin vaan mustan, harmaan.

Vaan on muuttuva elämä tää. Sain valon, vihdoin määränpään. Sain valon. Kaikki värit nään.

Suru ei oo suora viiva.
Se voi olla tuuliajo, matkalle kirkkaus, valon kajo.

Miksi sade putoo?
Mitä kaunista se kutoo?
Se poskiasi suutelee, kaipuutasi kuuntelee.

🫂Minne sade putoo?
Keitä, meitä, se hiljaa yhteen kutoo.

Eihän sade ole pelkkää vettä elävän. Sehän on myös mettä. Mettä elämän.

🥳Olen yksi kolmesta kansainvälisen The Vibrant Mind - taidekilpailun voittajasta. Kilpailutyöni, The Island of sorrow, on ”omakuva”, jossa nojaan suruistani paljaana aikuisen minäni lohdutukseen.

Sain lisäksi mitä kauneimman ja liikuttavimman tunnustuksen Kukunorilta! 🥹löydät sen toisesta kuvasta ❤️