Virpi Alanen

"Kaupunkilintu on paikoin uhkarohkean söpö mutta samalla itsenäinen ja varomaton. Aforismit rehottavat kuin voikukat asfaltin raossa, iloisina ja varmoina.",
kirjoittaa Saara Laakso Runografissa 22.5.2025.

Runografi-sivustoon kannattaa tutustua laajemminkin! Monipuolinen lukuvinkkien viidakko.

Ahdistunut muistuttaa lakaisukonetta - Runografi Kaupunkien historia kaupankäynnin, vallan ja sivistyksen keskuksina on monituhatvuotinen. ”Mitä merkitsee kävellä kaupungin halki sydäntä särkevässä ajassa”, kysyy Virpi Alasen Kaupunkilintu. Kysymys ...

Runografissa arvio Kaupunkilinnusta! runografi.fi/kirjat/ahdis...

Kuvassa on HSL:n raitiovaunussa oleva valotaulu, jossa vihreällä taustalla valkoisella tekstillä Virpi Alasen aforismi: "Kirja kutsuu sivullisten karkeloihin."

Aforismini seikkailee pääkaupunkiseudun ratikoissa ja metrossa! Kyse on Suomen aforismiyhdistyksen ja HSL:n vuotuisesta Ajatus kulkee -kampanjasta, jossa on mukana useita kirjoittajia. Tällä kertaa teemana oli juhla.

Kuvassa on aforismikirja Kaupunkilintu. Kannen täyttää kuva sinisestä, vaahtopäisenä aaltoilevasta merestä lintuperspektiivistä nähtynä. Kirjan nimen lisäksi kannessa on tekstinä kirjailijan nimi Virpi Alanen ja kustantajan nimi Kulttuurivihkot.

Aforismikokoelmani Kaupunkilintu on ilmestynyt!
www.kulttuurivihkot.fi/kirjat/virpi...

Arvio: Lasten sarjakuvassa vaelletaan Tiedon linnakkeeseen eli kirjastoon Tim Probertin Synkkiä aikoja voi antaa lapselle suojakerrosta tosielämän haasteisiin, Virpi Alanen kirjoittaa.

Vaikka olisi ollut täysin mahdollista käyttää arviossa sanaa 'lastenfantasiasarjakuvaromaanisarja', en tarttunut tilaisuuteen. Olisikohan mennyt editoijalta läpi? 🤔😆
suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/ar...

Kolmas aforismikokoelmani ilmestyy pian. Ensimmäisen ilmestyessä (2020) korona sulki maailman. Toisen ilmestyessä (2022) Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ja nyt... niin. Olen vaikeiden aikojen aforisti. Kaupunkilintu (2025, Kulttuurivihkot) ilmestyy pian, mukanaan elollisuutta, osallisuutta ja toivoa.

Helsingissä näkee usein metsäkauriita. Ne kulkevat pienissäkin metsissä ja tulevat pihapiireihinkin. Ihailen niiden kykyä olla metsätaustaa vasten täysin näkymättömiä, kun eivät liiku. Tarkkaa männynrungon, risukon ja vanhan sammalikon estetiikan hallintaa. Näkyvät vasta, kun lähtevät liikkeelle.

Kiirehtimällä ei tule kuin kusipäisiä leirituleita

"Täällä meidän kesken / vallitsee sellainen rauha, / kuin runoilijoiden lepattavat varjot / liekuttaisivat hiljaisuuden kehdossa / viisautta ja ihmisten tuskaa."

(Aleksandrs Čaksin runosta "Kirjastossa", suom. Heli Laaksonen, kokoelmasta Poimit sydämeni kirjahyllystä, 2021) #runous #kirjataivas

Bluesky vaikuttaa uusista someista käyttökelpoisimmalta, vaikka tämä onkin vasta-alkajaista - kuin käyntikorttien vaihtoa. Tein profiilin myös Mastodoniin, mutta siellä olo on jotenkin sumuinen, maanalainen. Silläkin on puolensa. Ehkä paikkani on silti enemmän täällä taivaspiirissä. #kirjataivas ❤️

📢 J.H. Erkon kirjoituskilpailu 2025 on nyt avoinna – tekstilajina on lyriikka, kilpailutyöt max. 15 liuskaa. Kilpailuaikaa on maanantaihin 31.3.2025 klo 16:00 asti. Kilpailuun voivat osallistua vuonna 1995 syntyneet ja sitä nuoremmat kirjoittajat.

Osallistu ->
core.flomembers.com/nvl-ry/event...

Kuvassa on kaksi Poesian kustantamaa kirjaa: Anne Carsonin teos Punaisen omaelämäkerta, jonka on suomentanut Kristiina Drews, ja Inger Christensenin Alfabet, jonka on suomentanut Oscar Rossi.

Oli ilo esiintyä ensimmäisillä Tekstifestivaaleilla Helsingissä. Tupa oli täysi! Tunnelma oli yhtaikaa rauhallinen ja intensiivinen. Kotiinviemisiksi sain kaksi hyvää kirjaa: juuri painosta tulleen Carsonin ja pitkään hyllystäni puuttuneen loistavan Christensenin Alfabetin. #runous #kirjallisuus

Meikäxenniaali on aina ollut alustojen suhteen fleksiibeli. Kiintymykseni pitkäaikaisiin somealustoihin on samantapaista kuin kiintymys hyvään työläppäriin tai kenkäpariin. Somet ovat vain alustoja. Me ihmiset olemme ihan eri asia. (p.s. En oikeasti samastu yhteenkään sukupolviluonnehdintaan.)

Kun maailman ja ihmisyyden tilanne on se mikä on, mietin runoutta, joka sopii oikeasti vakaviin hetkiin. Ykkössuositukseni olisi Helvi Juvonen: Aukea ei koskaan metsään ovi - Kootut. Ja Saima Harmajan Kootut, mutta Harmajaa määräisin vain syvään suruun, muulloin se saattaa vaikuttaa naiivilta.

Runokirjoja, jotka ovat mieltä tyynnyttäviä olematta lällyjä:
Gunnar Björling: Auringonvihreä (suom. Pauliina Haasjoki & Peter Mickwitz).
Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät.
Shiwu: Kaivoin lammen kuuta varten (suom. Miika Pölkki).
Georg Trakl: Sielun öinen siivenisku (suom.Jukka Koskelainen)

Tekstifestivaali | Tekstin talo Tekstin talo on uusi kirjallisuusyhteisö, joka kokoaa useita tekstikulttuurin toimijoita kattonsa alle.

Kaikkien aikojen ensimmäinen Tekstifestivaali! Helsingissä Tekstin talolla 23.-25.1.2025. Olen mukana la-iltana 19.30 Poesian "Lähtöjä. Lähteitä" -runo-ohjelmassa. www.tekstintalo.fi/tekstifestiv...

Jaahas mitäs miten tänne saavutaan kuin runous kulkee merenrannassa, yössä, minuuden ympärillä tuuleen, tuulessa lintuihin, joiden sydän hakkaa.