Mikko Välttilä

Ei kuulu hyvää.

Se paleltui viime keväänä, kun vein sen yhtä yötä liian aikaisin ulos. Kitui koko kesän ja nyt jännitän tekeekö tänä keväänä lehtiä ollenkaan.

Suomalainen mies.

Keuhkosyöpä, saattohoitopotilas.

Pyytää kipuihinsa morfiinia. Häpeillen, ei haluaisi olla vaivaksi.

"Tuodaan ihan pian" vastaan.

"Eeei, sit kun ehditte, ei tässä hengenhätä ole!

Ahaa. Koskas se sitten on?

Sovittu.

Voit myös lisätä nimeni tukijalistaan!

Onks siihen vaalit? Äänestäisin!

Mutta siis yllätys yllätys:

Pätevyys ja osaaminen ei ole pelkästään yksilötason juttu. Se on mitä suurimmassa määrin organisaatiotason asia. Organisaatio voi tukea osaamista. Se voi sen myös viedä pois.4/4

Lopputulema on, että osastollinen erittäin päteviä hoitajia on hukassa. He eivät enää osaakaan työtään yhtä hyvin kuin ennen. Stressitasot nousevat, tunnelma kiristyy.

Lopulta kaikki varmasti tasaantuu ja henkilökunta on taas erittäin pätevää. 3/x

Ei se sama jengi olekaan enää yhtä pätevää. Se voi olla sitä taas vuoden-kahden kuluttua, mutta heti ja automaattisesti se ei sitä ole.

Liian moni asia on eri lailla. Liian moni päätös tehdäänkin eri perustein, liian moni toimenpide ja hoitopolku muuttuu. 2/x

En näemmä enää juuri muusta päivitä, kuin työhommista, mutta täältä pesee taas:
Jännää havahtua sellaiseen tosiasiaan, että jos on osastollinen erittäin pätevää sisätauti/kirurgia hoitohenkilökuntaa ja sitten siitä tehdään organisaatiomuutoksella yhdessä yössä akuuttigeriatrinen henkilökunta, 1/x

Kuopuksen ensimmäinen julkinen musiikkiesitys oli tänään. Hän toimi komppikitaristina musiikkiopiston bändissä. Kahdentoista tahdin blueskiertoa kahden biisin verran.

Ja taas isä pakahtuu ylpeydestä aivan niinkuin vanhempien lastenkin joka esiintymisessä. 😍😍😍

Minä pidän tästä talvisäästä. Yksi parhaista talvista tähänastisen elämäni aikana. 19-20 -talvi oli kyllä ehdottomasti paras. Sitä tuskin elinaikanani syöstään ykköspaikaltaan.

🤣

Katson yhdenksänvuotiaan kanssa Forest Gumpia.

Poika tykkää.

Erityisesti isän mieltä lämmittää, kun noin puolessavälissä nuori kitaristinalku toteaa: "Mä en kestä, kun tässä on NÄIN hyvää musiikkia koko ajan!"

🥰🥰🥰

Koska roolimme muuttuu ja esim. lääkäreiden osastolla olo siten vähenee, on organisaatio vähän ihmeissään siitä, mihin laitetaan aiemmin meille tulleet potilaat. Ja niin edelleen.

Huomenna Apotti vaihtuu ohjelmistoon, jota kukaan täällä ei osaa käyttää, vaikka koulutettukin meitä on.

Jännää. 😋

Nyt jo alkaa asioita mennä myös pieleen: potilasvaatteet ja vuodevaatteet uhkaavat loppua eikä ole mitään tietoa mistä ja milloin saadaan lisää.

Paitsi palkanmaksaja tietysti (palkka muuten nousee), myös lähes kaikki tavarantoimittajat, tietoverkko ja kaikki koneet vaihtuvat, potilasprofiili muuttuu...

Täällä pyörii väkeä kuin Vilkkilässä kissoja.

Mielenkiintoiset ajat ammatillisesti käsillä.

Huomenna on viimeinen päivä, kun Raaseporin sairaala on osa HUSia. 1.1. ollaan sitten hyvinvointialueen alaisuudessa.

Ihan käsittämätön määrä asioita muuttuu. 🧵

Mä olin loppuunpalamisen ja uranvaihdoksen jälkeen pitkään siinä tilassa, ettei kiinnostanut yhtään, mitä ja miten maailma puhui eläintuotannosta.
Olen ilmeisesti parantunut, koska triggeröidyn taas sekä kökkötraktoreiden öyhötyksestä, että toisen ääripään tietämättömyydestä.

Haluaaks joku tapella?

Enpä muista milloin olisin viimeksi lähtenyt kesken työpäivän kotiin.

Nyt lähdin.

Nenä valuu Niagarana.

Harmittaa.

Alas ryssä!

Mitä tapahtuu?

Tämän työn paras jaksamiselementti: hoidat ensimmäistä kertaa pysyvästi vuoteessa oleva potilasta jolla vain pää toimii.

Hän katsoo illalla silmiin ja sanoo: Du är so snäll. Du har varit så hygglig mot mig. Tack.

Ja taas jaksaa. ❤️

Enpä olekaan ottanut poliittisesti kantaa pitkään aikaan yhtään mihinkään.

Nyt otan.

Turkiseläimet on käytännössä ainoa ihmisen pitämien tuotantoeläinten ryhmä, joolle ei mitenkään ja ikinä pystytä tarjoamaan lajinmukaista elinpiiriä.

-> KIELTOON!

Kun on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, köyhä hoitaja ottaa tietysti keikkana yövuoron. 😉

Keikkatöissä yhdessä länsiuusimaalaisessa tehostetun palveluasumisen yksikössä.

Kiva huomata, että on tällaisiakin. Rauhallista, asukkaat hyväntuulisia ja terveitä/puhtaita, henkilökunta hymyilee.

Positiivinen kokemus. Haluan tänne uudelleenkin töihin! 🥰

Målet var att klara sig på svenska på jobbet och vanligaste vardagsevenemanger.

Jag har inte updaterat här om mitt språkstudier på en lång tid.

Jag läser böcker på Svenska nu. Och vi skaffade en ny cykel för min fru i dag och pratade bara Svenska med säljaren. På jobbet diskuterar jag på Svenska med patienter.

Jag tycker att jag har nått det mål jag sat up förra året. 💪

"RoboButt"

Tsemppiä matkalle!

Vähän katson mitä suuhuni laitan, nukun tarpeeksi, käyn uimassa kolme-neljä kertaa viikossa. Uin silleen tosissani, että vähän yritän aina pidemmälle tai nopeammin kuin ennen. Ei oo enkat mitenkään kovia toki. Paitsi mulle.

Samaan aikaan myös ne 12v vanhat housut on löysät päällä ja lihasmassaa lienee tullut lisää... 👍