Mari Annala

Pientareet voisivat alkaa uusperinnebiotoopeiksi. Ei tarvisi väen vängällä pitää yllä niin paljon perinnebiotooppikohteita, joilla ei luonnostaan muun toiminnan ohella pysy kasvillisuus pebinä.

Niin tosiaan, pitäisköhän meidän sykeröiden laskeskella. 😄 Vaihtoehtoisena skenaariona voisi arvioida montako neliötä vieraslajeja saataisiin kuriin ja paljonko siitä tulisi momu-hyötyjä, jos sittenkin tupruteltaisiin bensaleikkureilla vieraslajeja nurin. 🤔

Ja joo, palaneen näköistä tulee kun leikkaa. Erityisesti mua harmittaa alikäytävien leikkaaminen ja isot viheralueet, kun tulee niin laajoja autiomaita. Pyöräteiden varsilta sentään usein ajetaan vain semmoinen 1 m kaista, mikä vielä ihan ok (joskaan en käsitä mikä merkitys sillä on).

Luulen, että syynä on se, että jotkut ihmiset valittavat "epäsiistin" näköisistä pientareista ja allergiset haluaa allergeenit vähemmäksi. Ja varmastikin niitä harvakseltaan täytyisi leikata, jos ei haluta sukkession etenevän eli niittyjä pensaikoksi.

Väylävirasto myöntää: Totuus lupiineista Lupiinista on monenlaista haittaa suomalaiselle luonnolle.

Jos minä saisin päättää, niin turhat teiden varsien "siistimiset" lopetettaisiin ja resurssit keskitettäisiin vieraskasvilajien poistoon. Ei niitä pelkästään talkoilemalla saada kuriin.

Väylävirasto myöntää, että lupiinia on aikoinaan istutettu teiden varsille.

www.is.fi/kotimaa/art-...

Rippijuhliin haitallinen vieraslajikimppu hyötykäyttöön. 💜

Merenpinnan nousu voi hävittää merkittävän osan Suomen rannikon arvokkaista luontotyypeistä | Aalto-yliopisto Tuoreen tutkimuksen mukaan yli viidennes merenrantaniityistä ja hiekkarannoista voi kadota vuosisadan loppuun mennessä.

Meren pinnan nousu hävittää todennäköisesti 22-23 % merenrantaniityistö ja hiekkarannoista vuoteen 2100 mennessä.

Elinympäristöt eivät useinkaan pääse siirtymään sisämaahan päin, kun tilaa ei ole tai alueet ei muuten sovi kyseisille luontotyypeille.

www.sttinfo.fi/tiedote/7124...

Mitähän syitä poikkeusluvan saamiseen voi olla, kummallista - kohteet on muutenkin niin pienialaisia ja vähälukuisia, eikä edes niitä saada turvattua.

Ilmotitko rikoksen metsäkeskukselle?

Joten niin tai näin, niin kiintoisia seurantoja on luvassa!

Koska uomakunnostusta vaativissa puroissa AINA myös valuma-alue on ojitettu ja siksi usein veden laatu heikko. Jos valuma-alue on ok, niin ei puroonkaan yleensä juuri ole kajottu.

Helmi-kunnostuskohteita nähneenä väitän silti, että yllättävän hyviä kohdevalintoja on tehty annetuilla reunaehdoilla.

Seuraamme purokunnostusten vaikutuksia. Tämä onkin mielenkiintoista. Olemme Helmi-ohjelmassa tehneet parhaamme ohjeistaaksemme kunnostuskohdevalintoja siten, että kunnostuksella olisi suurin potentiaalinen luontovaikutus. Sanonpa vaan, että haasteellista, jos valuma-alueita ei voida parantaa. Miksi?

Savimaan puroissa ei ole vaihtoehtoja senkään vertaa. Meidän "luonnontilaisen kaltaiset" savimaiden purot ovat luonnontilaisen kaltaisia vain uomaltaan. Valuma-aluevaikutusta ei ole mahdollista välttää kokonaan, koska kaikilla valuma-alueilla on paljon peltoja ja rakennettua alaa.

Niin ne luonnontilaisen kaltaiset purot. Löytyy tasan tarkkaan kansallispuistoista ja suojelualueilta. Lähtökohtaisestikin siis todella pieni joukko! Vaan kun tutkimuksessa pitää rajata pois tiestä kaukaiset kohteet ja liiallinen vaihtelevuus puropiirteissä, niin jäljelle ei jää oikein mitään.

Syken uudesta puroseurantaverkosta esitykseni keskiviikkona Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaarissa. Tervetuloa linjoille kuuntelemaan!

Mitä puroille kuuluu?

Niin, sitä tässä yritettäisiin alkaa tutkia pitkäaikaisseurannan avulla.

Mutta paradoksaalisesti tietyistä osista Suomea (lue: Koillismaan eteläpuolelta) ei löydy luonnontilaisen kaltaisia vertailupuroja.

Seurataan myös kunnostusten vaikutuksia. Sepäs vasta mielenkiintoista!

Viljelijä toivoo päättäjien havahtuvan maitotilan ongelmiin: Näin valtavaa tuhoa saa aikaan satojen lintujen laulujoutsenparvi Kansallislintumme laulujoutsenen metsästys on vaikea aihe mutta vaikea on tilanne maitotilallekin, jonka lehmille tarkoitetun säilörehunurmen sadat joutsenet pistelevät poskeensa.

Ymmärrän tän tuskan. Mutta tämä on sama keskustelu kuin kanadanhanhien, hirvien, hylkeiden, susien jne. kohdalla. Ensin luodaan otollista ruoka-apajaa, eläimet käyttää sen hyödyksi ja kanta kasvaa. Sitten aletaan tappojahti. Ei kuulosta reilulta.

www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/ea...

Ainutlaatuinen korpi puroineen muuttui avohakkuualueeksi – tutki kuvia ja katso, kuinka oikeaan osut arviossa metsätuhojen seurauksista MOT osallistui kansainväliseen selvitykseen, joka paljastaa puutteita metsien käytön valvonnassa. Voit testata jutussa itse, osaatko arvioida, mitä esimerkiksi laittomista hakkuista on seurannut.

Artikkeli vuodelta 2023 on edelleen ajankohtainen ja silmiäavaava: metsälain ja PEFC-sertifikaatin rikkeistä rankaistaan äärimmäisen harvoin.

yle.fi/a/74-20020486

"Ihmiset saattavat olla älykkäitä, mutta ne eivät aina ole kovin viisaita". - Lintujen huippukokous, Pikku kakkosen iltasadut, YleAreena

Ihana virke!

🦸‍♀️ No, enpä sankarista tiedä, mutta olihan tuo ainutlaatuinen tilaisuus paasata asioista. 😆

Mielenkiintoinen tulkinta ottaen huomioon, että norojen määrää, laatua tai sijaintia ei tunneta ollenkaan hyvin. 🤔

Lupien saaminen kai tarkoittaa myös sitä, että ensin ehtivät saavat hankkeet läpi ja perässä tulevat eivät. Metsäpuolella tällaista epätasa-arvoa ei hyväksyttäisi alkuunkaan.

Olen jonkin verran käynyt läpi oikeuskäsittelyjä, joissa kiistellään siitä, saako noroa pilata jossain hankkeessa. Yllättävän usein luvan on saanut ja yleensä perusteluna on, että "alueella on noroja niin, että yhden tuhoaminen ei vaaranna norojen suojelua". ➡️

Vaikka vesilaki suojelee noroja (Lapin eteläpuolella) ja metsälaki osittain niiden rantametsiä, norot jäävät helposti huomaamatta metsähakkuissa - koska niitä ei ole kartoilla. ➡️

Voi noronen. 💙 Onko mitää söpömpää kuin pieni pulppuileva noro?

Tällä viikolla etsittiin sopivia puroja tutkimuskohteiksi Pohjois-Pohjanmaalla ja löydettiin kuvan noro. Kuten niin monet muut kaltaisensa tätäkään ei ole kartoilla. ⬇️

Huippukirja, ihan jo aiheensakin vuoksi, vaikka olenkin hieman jäävi sanomaan. Jenni osaa kirjoittaa niin että se tuntuu.

PEFC-sertifikaatin vaikuttavuus perustuu sen kattamiin laajoihin pinta-aloihin.

Laajat pinta-alat taas perustuvat siihen, että sen ekologiset kriteerit ovat niin lievät, että talouspainotteinenkin metsänomistaja ne hyväksyy ja lisäksi... tämä ⬇️...

Ympäristölupaviranomaisten riittävät resurssit tulisi turvata. Muutenhan se johtaa juuri siihen, että kiireessä tehdään virheellisiä luvituksia, jolloin luvista joudutaan valittamaan, jolloin hankkeet viivästyvät. 💡

Vielä pahempi on se, jos hankkeita pääsee liikkeelle virheellisin perustein.

Vaikka ympäristöluvista valittaminen ei olekaan systemaattista luulen, että jos huteja ei tulisi tarkoittaisi se sitä, että osa luvan saaneista hankkeista on luvitettu väärin.

Aina ympäristölupavalitukset ei mene läpi. Silloin helposti syytetään hankkeen tahallisesta viivyttämisestä.

Mielestäni hudit on osa prosessia. Samoin kuin muutoksiin johtaneet valitukset, hudit auttavat tarkentamaan lain tulkintaa.

Toki valituksiin pitää olla asialliset perusteet.

Luonnonsuojeluliitossa ja sen alaisissa piireissä on poikkeuksellista taitoa ja resursseja ympäristöluvista valittamiseen. Ne tavallaan toimivat kansalaisten ympäristöoikeudellisina asianajajina, mikä ei olisi mahdollista ilman laajaa jäsenistöä ja jäsenmaksuja.